Viime talvi oli Oulussa hiihto-olosuhteiltaan erikoinen. Yleensä hiihtäminen on aloitettu ensilumen ladulla Sankivaarassa loka-marraskuun vaihteessa.
Tänä talvena suksimaan päästiin luonnonlumilla jo marraskuun ensimmäisinä päivinä Auranmajan laduilla hyvissä olosuhteissa – samoihin aikoihin, kun Sankivaaran ensilumen latuja kunnosteltiin.
Keskitalvella kärsittiin ainakin näennäisesti lumen puutteesta. Sää oli lauha ja ladut muistuttivat joskus luistinratoja. Silti päälatuverkostolla hiihdettiin joka viikko. Vain muutamia hiihtokelvottomia päiviä oli välissä, mutta kun latukone rikkoi jään pinnan, jo vain taas sivakoitiin.
Mediassa voivoteltiin lumen vähyyttä ja massahiihtoja peruttiin – ensin lumen vähyyden ja myöhemmin koronaviruksen takia. Ihmisille tuli mielikuva, ettei tänä talvena pysty harrastamaan hiihtourheilua. Moni hiihtäjä lopetti kauden siihen.
Mutta kuinkas kävikään? Huhtikuussa alkoivat upeat kelit ja yöpakkaset. Etenkin Virpiniemessä alettiin tehostaa latujen kunnostusta.
Ladut ajettiin joka aamu ja paljastuneet kohdat paikattiin. Tuloksena oli hienot olosuhteet ja väen paljous laduilla. Koska Lappiin ei päässyt, toimi Virpiniemi ”köyhän miehen Lappina”, jossa mäet korvasivat tunturit ja kukertavat teeret kävivät riekoista.
Oivallisilla hiihtomahdollisuuksilla oli suuri merkitys ihmisille mielen virkistäjänä ja kunnon kohottajana koronakriisin keskellä. Kausi huipentui vappuaamuun, jolloin Virpiniemessä oli mahtava keli ja väkeä kuin (hiihto)pipoa. Tosin osalla oli jo pipo vaihtunut vappu- tai rantahattuun.
Hiihtokausi venyi loppujen lopuksi kuuden kuukauden mittaiseksi Oulussa. Se siitä lumettomasta talvesta.
Vaikka mennyt kausi oli hiihtäjälle hyvä ja latujen kunnossapito mainiota, tulevaisuutta ajatellen toivon kaupungilta panostusta varsinkin ensilumen ladun suhteen. Nykyään tämä on sijoitettu kulkuyhteyksien kannalta hankalaan paikkaan eikä sinne julkisilla kulkuvälineillä pääse.
Kilometrin mittainen latu on liian lyhyt ja ahdas isolle määrälle hiihtokansaa ”letkajenkattavaksi”. Lisäksi kunnostuksen aloittamista lienee mahdollista aikaistaa.
Jatkossa toinen ensilumen latu olisi sijoitettava kulkuyhteyksien ja toimivuuden kannalta sopivampaan paikkaan, kuten Auranmajalle tai Virpiniemeen, jossa lumitykkikin on jo valmiina.
Kaupungin tulisi tukea hiihtoharrastusta kaikin mahdollisin tavoin. Hiihto on muihin lajeihin verrattuna edullinen, sopii monen ikäisille ja -kokoisille kuntoilijoille ja harrastuspaikat ovat kaikkien saavutettavissa.
Kuntoilumuotona se on monipuolinen kuormittaen koko kehoa sekä tuottaen mielihyvää luonnossa liikkumisen myötä.
Kaikki kunnostustoimenpiteet vaativat rahaa. Kuitenkin kohtuullinen satsaus kunnollisiin hiihtomahdollisuuksiin Oulun kokoisessa kaupungissa on kannattavaa.
Asiallinen ja toimiva ensilumen latu ja jatkuva latujen huolto palvelevat suurta käyttäjäkuntaa ja edistävät ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, mikä tuo säästöjä pitkällä tähtäimellä.
Heidi Vierimaa
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.