Kesäisessä Oulussa saa tätä nykyä vahvan todistuksen siitä, kuinka olennainen osa kaupunkielämää tori on. Paikasta on tullut oululaisten viihtyisä kesäpiha ja vähän -keittiökin. Sinne voi tulla tekemään ostoksia, viettämään aikaa, tapaamaan tuttuja ja nauttimaan myös hyvästä ruoasta ja juomasta.
Oulun torin parhaisiin puoliin kuuluu se, että se on päässyt irti kellon kahleista. Vaikka kuhina iltapäivällä hiukan rauhoittuukin, ei elämä katoa paikalta vaan jatkuu vielä illallakin.
Toista oli vielä joitakin vuosia sitten. Tori nukahti jo iltapäivällä, minkä jälkeen paikalle saapuivat siivoojat ja roskia nokkivat lokit. Nyt kauppaa saa käydä myös illalla. Eloisuutta torin ympäristöön luovat myös ravintolat ja aittojen puodit, jotka ovat myös matkailijoiden houkuttimia. Silti nimenomaan perinteinen kaupankäynti on ja saa vastakin olla oululaisen torielämän ydin.
Oman osansa torin myönteiseen muutokseen on tuonut vanhan Keskuskentän alueen ja Kiikelin rakentaminen kanaaleineen ja venesataminen. Ne ovat tuoneet paikalle sekä asiakkaita ja uutta, onnistunutta kaupunki-ilmettä.
Oulun torin uusi kukoistus ei ole yhden päätöksen synnyttämää kehitystä. Tarvittiin kuitenkin perusoivallus siitä, että tori on käyttämätön voimavara.
Vielä toistakin heräämistä sopii toivoa. Aivan vähäinen ei ole se oululaisten ja muualta tulleiden matkailijoiden määrä, joka torilla käyntinsä yhteydessä käy nykimässä Oulun kauppahallin ovenkahvoja - turhaan. Näin siksi, että hallin aukiolot ovat liian lyhyet, menneisyydestä periytyvät ja sinne jämähtäneet.
Kun torin seutu elää tätä nykyä toisella sykkeellä kuin vielä jokunen vuosi sitten, soisi kauppahallinkin havahtuvan tähän myönteiseen muutokseen.
paakirjoitus@kaleva.fi