Keskustelu, väittely ja sanalliset yhteenotot kuuluvat vapaaseen ja vastuulliseen yhteiskuntaan. Sen pitää valvoa, että näitä keinoja voidaan käyttää vapaasti. Silloin kun mennään näiden keinojen ulkopuolelle, yhteiskunnan pitää suojella itseään ja etenkin jäseniään.
Oulussa paljastuneessa pöyristyttävässä töhrintäjutussa on perimmiltään kysymys juuri tästä. Todennäköisesti jokin ryhmä tai ainakin joku tai jotkut yksittäiset henkilöt ovat töhrineet verellä ja maalilla erilaisia ryhmiä edustavien ihmisten talojen seiniä ja autoja sekä kirjoitelleet loukkaavia ja uhkaavansävyisiä terveisiä.
Oulun poliisin lisäksi Suojelupoliisikin on kiinnostunut tapauksesta. Vaikka tässä vaiheessa tutkimuksista ollaan vaitonaisia, Supon rooli kertoo kahdestakin asiasta: ensinnäkin töhrintää pidetään vakavana ja toiseksi tapaus otetaan vakavasti.
Töhrinnän uhreiksi ovat joutuneet vasemmistopoliitikko, Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n jäsen ja kaksi sionistia. Uhrit on kaikesta päätellen valittu huolellisesti ja tietyin perustein. Kokonaiskuva viittaa siihen, että liikkeellä olisi jokin järjestäytynyt ääriryhmä. Toimintatapa taas viittaa siihen, että aseeksi on valittu raukkamainen pelottelu.
Tapaus on Oulun imagonkin kannalta vähemmän mairitteleva. Muistettakoon vain, kuinka sitkeästi rasismin leima pysyi Kajaanin kyljessä jokin vuosi sitten. Kohteiksi valittujen taustojen laajuus viittaisi siihen, että asialla olleet voivat ottaa kohteekseen miltei kenen tahansa, jonka arvomaailma tai naama ei miellytä.
Järjestäytynyt yhteiskunta vastaa tällaisiin vyön alle iskuihin tutkimalla ne perin pohjin ja saattamalla tekijät edesvastuuseen. Tätä on lupa odottaa myös töhrintätapauksessa.