Palvelu Oulun terveysasemilla on hyvää. Peräti 95 prosenttia kaupunkilaisista pitää terveysasemien palvelua niin hyvänä, että sitä voi kehua ystäville ja perheenjäsenille. Luvulla Oulu saa kärkipaikan valtakunnallisessa tutkimuksessa, jossa mitattiin kymmenen suuren kaupungin terveysaseman hoidon laatua 26 eri kysymyksellä.
Oulu sijoittui kärkeen myös kysymyksissä: Ammattitaito lääkärin vastaanotolla, Käytös lääkärin vastaanotolla ja Tyytyväisyys saatuun hoitoon.
Sen sijaan potilaat moitiskelevat Oulun terveysasemia siitä, ettei sinne tahdo saada puhelimella yhteyttä. Puhelinyhteyden saamisessa Oulu luiskahti keskiarvon alapuolelle Suomen Gallupin tekemässä mielipidemittauksessa. Gallupin tulokset julkistetaan virallisesti muutaman päivän sisällä.
Terveysasemien toiminnassa on eroja Oulun kaupungin sisällä. Terveydenhuollon johtaja Seppo Voutilainen paljastaa sen verran, että Kaijonharjun ja Höyhtyän terveysasemat saivat tutkimuksessa parhaat arvosanat. Tämä selittyy hänen mielestään mitä todennäköisimmin sillä, että nämä kaksi asemaa aloittivat omalääkärikokeilun jo vuonna 1997. Muut viisi terveysasemaa tulivat mukaan kaksi vuotta myöhemmin.
Herkästä haavoja
Kun omalääkärijärjestelmä otettiin Oulussa käyttöön, lyhenivät potilasjonot rajusti. "Se oli dramaattinen muutos. Hoidon saatavuus ja sen jatkuvuus paranivat. Asiakastyytyväisyys nousi selvästi", Voutilainen kertoo. Omalääkärijärjestelmän käyttöönotto tiesi yhtä aikaa päivystyskäyntien putoamista puoleen.
Vanhan hoitomallin aikana vajaa puolet potilaista pääsi saman lääkärin vastaanotolle. Nyt 90 prosenttia saa kertoa huolensa aina samalle tohtorille.
Kokemukset omalääkärikokeilusta vaihtelevat kunnittain. Oulussakin on ollut kuoppansa, jotka syntyivät vuosina 1998-1999, kun kaupunki ajautui ahtaalle. Sitä seurasi raju talouden tasapainotusohjelma. Tuolloin sijaisuudet pantiin jäihin, eikä uusia virkoja saatu, vaikka väestö kasvoi vuodessa yhden lääkärin työmäärän verran. Seppo Voutilainen kertoo, kuinka jonot alkoivat venyä ja lääkärit uupua. "Työnhallinta meni, ja koko omalääkärijärjestelmä kriisiytyi."
Vuonna 2001 saatiin rahat kolmen, viime vuonna vielä yhden omalääkärin palkkaamiseksi. Voutilainen on kohtuullisen tyytyväinen, vaikka toiminta kulkeekin hiukan vajaasti. Hän kehuu omalääkärinjärjestelmän toimivuutta Oulussa, mutta pitää sitä silti herkästi haavoittuvana. Ero aikaan ennen omalääkäriä on yhä merkittävä.
Tehtävästä katosi lumo
Voutilainen ei kiistä järjestelmän ongelmia. Kato käy lääkärikunnassa Oulussakin, vaikka tahti ei ole Helsingin luokkaa. Vielä vuonna 1997 omalääkärivirkaan oli 91 hakijaa, vuonna 2000 31 ja viime vuonna enää kahdeksan.
"Jos tahti jatkuisi, oltaisiin pian miinuspuolella. Kyllä tämä panee ajattelemaan", Voutilainen toteaa.
Oulussa lähdettiin liikkeelle keskimäärin 2 000 asukkaan vastuuväestöllä. Esimerkiksi Norjassa lääkärillä ei ole velvoitetta ottaa yli 1 500 asukasta listalleen. Paitsi koko myös vastuuväestön rakenne on osoittautunut kriittisimmäksi tekijäksi sekä lääkärin jaksamisen että työn lopputuloksen kannalta.
Voutilainen kuvaa omalääkärin työtä vaativaksi, sitovaksi ja raskaaksi. Se ei enää houkuta.
Suhteet toimivat
Potilas ei voi valita omalääkäriään, vaan sen määrittää asuinalue. Seppo Voutilaista on ihmetyttänyt, kuinka vähän tätä asiaa on kritisoitu. "Jos suhde ei suju, voi lääkärin vaihtaa. Mutta näin käy hyvin harvoin." Voutilainen uskoo, että se johtuu tasaisesta ja hyvästä lääkärikunnasta. Oululla on kuitenkin kaikesta huolimatta yhä vara valita isosta hakijajoukosta.
Seppo Voutilainen on selvittänyt, millä tavoin potilas valitsee lääkärinsä. Se ei ole rationaalinen päätös, eikä asiakas tee vertailevia testejä. Tärkeintä näyttää olevan se, että lääkäri on lähellä tai tuttava suosittelee tiettyä tohtoria.
"Se oli valtava isku. Narsistina ajattelin, että valinta on iso ja tärkeä juttu", Voutilainen naurahtaa. Esimerkiksi lääkärin koulutustaustalla ei näyttänyt olevan mitään merkitystä.