Oulun ympäristökunnilla ei ole mitään hinkua astua suoralta kädeltä Oulun viitoittamalle tielle kohti yhtä suurta kuntaa, jossa palvelut hoidettaisiin Oulun malliin. Varsinkin eteläpuolisissa kunnissa viritellään muita vaihtoehtoja, joissa kumppanukset löydettäisiin omasta takaa.
Isoin haaste on löytää toimiva kuvio sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka vievät kunnilta suurimman osan rahoista. Mietinnässä on esimerkiksi uudenlainen liikelaitoskuntayhtymä, jolla perinteisten kuntayhtymien karikoita kierrettäisiin. Nykyistä mallia on kritisoitu siitä, että kunnat lähettävät vain rahapussin, mutta eivät pysty vaikuttamaan päätöksiin.
Yksi vaihtoehto on seurata Oulunsalon esimerkkiä, joka on jo kahdeksatta vuotta tilannut myös perusterveydenhuoltonsa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriltä. Sairaanhoitopiiri järjestää palvelut, mutta asukkaat saavat ne normaaliin tapaan lähipalveluina omasta kunnastaan. Tulkintaa haettiin ministeriöstä
Oulunsalo-malli ei oikein istu Oulun tarjoamaan pakettiratkaisuun kuntien yhteisestä sosiaali- ja terveydenhuollosta. Vastikään Oulun kaupungin ja sairaanhoitopiirin edustajat hakivat oikeaa tulkintaa sairaanhoitopiirin perussopimuksesta ministeriöstä saakka.
Tulos oli, että yksittäinen kunta voi niin halutessaan jatkaa Oulunsalon tyyppisellä järjestelyllä myös tulevaisuudessa, kunhan puitelain vaatimukset huomioidaan esimerkiksi sosiaalitoimen ja henkilöstön osalta.
Perussopimusta joudutaan kuitenkin muuttamaan jo pelkästään suunnitteilla olevan erityishuoltopiirin ja sairaanhoitopiirin fuusion takia. "Samassa yhteydessä on syytä tarkistaa myös muut muutostarpeet puitelain hengen mukaisiksi", huomauttaa yhteyspäällikkö Pasi Parkkila sairaanhoitopiiristä.
Oulunsalossa ollaan tyytyväisiä tulkintaan. "Sehän vahvisti, että voimme halutessamme jatkaa tällä tavoin vaikka kuinka pitkälle tulevaisuuteen", myhäilee Oulunsalon sosiaali- ja terveysjohtaja Paavo Pietiläinen.
Kempele ei kiirehtisi
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelaki edellyttää, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä on oltava noin 20 000 asukkaan väestöpohja. Jos yksi kunta ei siihen riitä, pitää muodostaa yhteistoiminta-alueita. Kempeleessä lain vaatimus on todettu kohtuuttomaksi, koska kunnan terveyspalvelut "pelittävät erinomaisesti", kuten kunnanjohtaja Kari Ahokas toteaa.
Palvelujen laatu on kaikissa mittauksissa todettu Oulua paremmiksi ja toisaalta kulut asukasta kohti ovat toiseksi edullisimmat koko sairaanhoitopiirissä. Halvemmalla palvelut hoituvat vain Oulunsalossa. Yksi selittävä tekijä molemmissa kunnissa on ikärakenne. Ahokkaan mukaan kunta voisi aivan hyvin jatkaa kuten ennenkin ja odottaa rauhassa, kunnes 20 000 asukkaan raja muutaman vuoden kuluttua ylitetään.
Jos lain kirjaimelle kuitenkin täytyy olla kuuliaisia, muodostetaan yhteistoiminta-alueita. "Mukana voisivat Hailuoto, Oulunsalo, Lumijoki, Liminka, Tyrnävä,Kempele, kenties Muhoskin. Siitä tulisi jo 40 000 asukasta."
Kuntayhtymästä liikelaitos
Yhteistoiminta-aluetta ei kuitenkaan hallinnoisi mikään isäntäkunta, vaan kuntayhtymä. Sekään ei olisi perinteistä mallia, vaan liikelaitos, jossa hallintoa virtaviivaistettaisiin enemmän yritysjohdon suuntaan.
Myös Tyrnävällä liikelaitosmalli kiinnostaa. "Ajatus on, ettei se olisi niin raskas kuin perinteinen kuntayhtymä. Omistajaohjaus ja asiantuntijaohjaus olisivat siihen ehkä paremmin istutettavissa", arvioi kunnanjohtaja Jarmo Ronkainen. Oulun pohjoispuolen kunnissakaan Oulun tilaaja-tuottaja -mallia ei niellä kakistelematta. Haukiputaan kunnanjohtaja Pasi Vallivaara ihmettelee, miksi sitä pitää väkisin tukkia sinnekin, missä oikeita markkinoita ei ole olemassa.