Kaupat: Yk­si­näi­nen hal­pa­kaup­pa pyörii ket­ju­jen pu­ris­tuk­ses­sa Hau­ki­pu­taal­la

Eläimet: Lau­ha-lam­mas ilah­dut­taa asuk­kai­ta ou­lu­lai­ses­sa hoi­va­ko­dis­sa

Jääkiekko: Jesse Pul­ju­jär­vi pes­tat­tiin tes­ti­so­pi­muk­sel­la NHL-seu­raan

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Oulun Tai­tei­den yö: vie­rai­le Myl­ly­tul­lin van­has­sa voi­ma­las­sa ja tu­le­vas­sa tai­de­hal­lis­sa

Oulun Taiteiden yössä avataan tänään tulipalossa vaurioitunut Myllytullin voimalaitos, joka on muuttunut taidehalliksi.

Vanhassa voimalassa on Kati Leinosen valokuvanäyttely.
Vanhassa voimalassa on Kati Leinosen valokuvanäyttely.
Kuva: Pekka Peura

Aidassa roikkuu asiattomilta pääsy kielletty -kyltti. Hallin sisällä korkeiden tiiliseinien ensimmäisiä metrejä peittää värikäs graffitimeri.

Jaloissa luikertelee eripaksuisia letkuja, seinissä ja katossa ammottaa mystisiä aukkoja.

Yksinäinen työmies käyskentelee siinä kohdassa, jonne Julia Heikkinen, Lasaretinväylän taidehalli ja residenssiohjelman kehittämishankkeen projektipäällikkö, kertoo vastaanoton ja narikan tulevan.

Vuonna 1903 Oulun Lasaretinväylään valmistunut Myllytullin voimalaitos vaurioitui tulipalossa vuonna 2006, jonka jälkeen rakennus on ollut vuosia tyhjillään ja suljettuna. Tänään torstaina Taiteiden yössä ovet avataan yleisölle ensimmäistä kertaa. Opastettua kierrosta vetää Heikkisen lisäksi rakennusta peruskorjaavan Hartela-Forum oy:n toimitusjohtaja Raimo Pahkala.

Taidehallille ja residenssille, joiden on tarkoitus avautua vuonna 2015, on voimalassa tilaa 400 neliömetriä. Tällä hetkellä rakennusta kuivataan, jonka jälkeen peruskorjaus voi alkaa.

Taidehallissa valokuvanäyttely

Kierroksen lisäksi kävijät saavat maistiaisen tilojen potentiaalista, kun seinille pystytetään oululaisen valokuvataiteilija Kati Leinosen pop-up-näyttely.

Leinonen käyttää valokuvissaan 1800-luvun puolivälissä kehitettyä tekniikkaa, märkälevy-kollodiumia. Tekniikassa käytetään pitkää valotusaikaa ja kuva valotetaan levylle, jonka täytyy pysyä kosteana koko prosessin ajan.

”Noin 20-40 sekuntia pitkän valotusajan vuoksi kuvaustilanne on täysin erilainen digitaaliseen verrattuna. Ihmisillä on kuvaustilanteissa opitut maneerit, jotka putoavat pois, kun pitää olla pitkään liikkumatta.”

”Siinä tavoittaa jotain pintaa syvempää”, taiteilija kuvailee.