Maankohoamisen takia mataloituva Oulujokisuisto joutuu lähivuosina käsittelyyn. Vesipeilin säilyttäminen Kiikelin ja torin edustalla, veneilyn turvaaminen ja veden kohtuullinen vaihtuminen edellyttävät ruoppauksia.
Maisema Oulun ilmeelle keskeisellä Rommakonselällä kauppatorin edustalla muuttuu lähiaikoina. Aluetta on pakko käsitellä. Tuskin kukaan kannattaa sitä, ettei Rommakonselällä tehdä mitään, ei edes ruopata. Silloin Oulun keskeinen näkymä muuttuisi rääseiköksi. Veneväylätkin mataloituisivat läpipääsemättömiksi. Kahlaajille ja kosteikkokasveille on viisaampaa jättää sijaa muualle kuin suuren kaupungin keskustaan.
Muutos on väistämätön, vaikka luonnon annettaisiin peittää ruoppauksen jäljet. Juuri nyt on aika miettiä, voisiko sinne rakentaa samalla virkistysalueita ja vapaa-ajan käyttöä tukevia palveluja tai jopa asuntoja.
Suistoalueen pohjasta vuosina 2010-2011 ruopattavien massojen sijoittamiselle on kaksi vaihtoehtoa. Ne voidaan kuljettaa ulommas tai jättää läheisyyteen, jolloin Rommakonselälle kasvaisi nykyistä laajempia saarikokonaisuuksia. On mahdollista yhdistää Hevossaari ja Heinäsaari. Niiden väli on jo kovin matalaa.
Hevossaari on nykyisellään liki Raatinsaaren kokoinen. Heinäsaari taas vastaa laajuudeltaan suunnilleen yhtä keskustan korttelia. Aivan vähäiset alueet eivät siis ole kyseessä. Teknisesti onkin täysin mahdollista ottaa Hevos- ja Heinäsaarten yhdistyessä osa alueesta asuinkäyttöön. Suistosuunnitelman mukaan asuntorakentamisen aika olisi vuosina 2013-2015, jos siihen ryhdytään.
Rakennettavat nelikerroksiset talot tulisivat Stora Enson tehtaiden suunnasta kauimmaiseen laitaan, lähinnä Heinäsaareen ja täytettävälle vesialueelle. Sinne voisi rakentaa 370 asuntoa. Ne olisivat tehtaasta suunnilleen saman matkan päässä kuin Kuusiluodon talot ja selvästi etäämmällä kuin Hollihaan alue. Hevossaaren lounaispää jätettäisiin metsäiseksi puistoksi, suojaamaan asutusta tehtaan vaikutuksilta. Suunnitelmaan kuuluu myös pienveneitä palvelevan sataman ja telakan rakentaminen alueelle.
Tavoitesuunnitelma on ollut kaupunkilaisten tutustuttavana. Nähtävilläoloajan piti päättyä tämän kuun lopussa. Keskustelu aiheesta käynnistyi kuitenkin viiveellä. Niinpä kaupunki päätti jatkaa nähtävillä oloa yli kesän. Päätös on hieno. Kun mielipiteiden vaihto viriää, se ei saa hyytyä virkavaltaiseen keskeytykseen.
Keskustelun avausta Oulu-seuran tilaisuudessa sävyttivät asuntorakentamista vastustavat mielipiteet. Yleensä maiseman ilmettä muuttavissa hankkeissa käykin aina niin, että vastustajat aktivoituvat ja ottavat aloitteen. Kannattajat arvelevat, että heidän ei tarvitse sanoa mitään. Kun Oulun tekninen keskus järjestää asiasta oman tilaisuutensa alkukesästä, mielipiteiden kirjo saattaa olla laajempi.
Suunnitelmia pitääkin katsella vailla ennakkoasenteita. Useasti on huomattu Oulussa ja muuallakin, että vasta rantojen asuinrakentaminen avaa ne yleisölle. Pelkkää ryteikköä tai ruovikkoa olevalle alueelle eivät monet lähde. Ohi lipuvista veneistä niitä voidaan katsella, mutta harvat ovat rantautuneet Hevos- tai Heinäsaareen. Hevossaaren uhanalaisille eläin- ja kasvilajeille, kuten pähkinäkäävälle, olisi edelleen tilaa saareen jäävällä isohkolla puistoalueella.
Maisemat muuttuvat aina, kun taloja nousee. Tässä tapauksessa on kuitenkin oleellista, että samalla turvattaisiin vesielementin säilyminen keskustassa. Se on ehdottomasti säilyttämisen arvoinen osa Oulun ilmettä, ja siitä tuskin kaupunkilaiset haluavat luopua.
Nyt on sanomisen aika.