Oulussa on Suomen suurten kaupunkien pahin nuorisotyöttömyys. Laadittu "Oulun malli" tarjoaa tukun keinoja tilanteen kohentamiseksi, mutta malli olisi kaivannut enemmän käytännön näkökulmaa.
Työllisyydenhoidon Oulun malli on nyt valmis. Sitä on laatinut Oulun tulevaisuuden työllisyystyöryhmä, jossa oli yli 20 jäsentä. Heistä yksi edusti ylioppilaskuntaa. Loput olivat erilaisia johtajia ja päälliköitä julkishallinnon, koulutusalan ja elinkeinoelämän organisaatioista.
Sen sijaan tulevaisuuden työllisyystyöryhmästä puuttui nuorten, työttömien, vastatyöllistyneiden, työvoimaa käytännössä hakevien (tai vähentävien) yritysten, kolmannen sektorin järjestöjen ja maahanmuuttajien edustus. Toisin sanoen edustettuina eivät ole ne, joita tämä asia Oulussa omakohtaisesti koskee.
Nyt tehtiin "konsensusohjelmaa, joka on lähtökohta laajapohjaiselle kumppanuusyhteistyölle". Se on varmasti tarpeen, jos johtaa käytännön tuloksiin. Mutta samalla kenties menetettiin yksi mahdollisuus.
Oulussa etenkin nuorisotyöttömyys on piinallisen korkealla ja poikkeuksellisen sitkeää. Nuorta väkeä on kaupungissa paljon enemmän kuin heille on työtilaisuuksia, kaikille ei ole opiskelupaikkaakaan. Syrjäytymisen vaara on ilmeinen, vaikka pienellä osalla nuorista jääminen työn ulkopuolelle voi olla tietoinen, ja jatkuessaan hyvin kyseenalainen, valinta.
Tässä tilanteessa nuoret tarvitsevat ennen muuta selkeää viestiä: "Oulussa teistä halutaan pitää huolta. Teidät halutaan saada työhön, opintoihin, mielekkääseen tekemiseen. Näin teitä siinä autetaan." Mallissa tällaista viestiä ei ollut.
Missä on esimerkiksi Oulun nuorisolle suunnattu nettiportaali, jossa selkeästi kerrotaan, mitä mahdollisuuksia kaupungissa on tarjolla, kuinka eri tilanteissa tulee toimia, mistä lomakkeet löytyvät, mihin ottaa yhteyttä?
Oulun mallin 12 kärkihankkeeseen kuuluu konkreettisia asioita kuten työntekijän palkkauskustannusten alentaminen, Taitajien talo - jossa on paljon hyvää ideaa - ja nuorten koulutustakuun toteuttaminen. Mutta joukossa on myös sellaista kuin "nuorten kasvaminen vastuuseen omasta tulevaisuudestaan". Kuinka?
Mallia ovat olleet laatimassa kaikki Oulun seudun keskeiset organisaatiot, jotka tällä tavoin ovat sitoutuneet sen tavoitteisiin. Sitoutumista voisi viedä vielä askelta pidemmälle noiden organisaatioiden yhteisin resurssein, ja koska tavoite on tärkeä, kaupunkiin voitaisiin vaikkapa perustaa nuorisoasiamiehen pesti, jonka tehtävänä olisi valvoa nuorten etuja työllistymisen ja opiskelun näkökulmasta.
Oleellista on, että poikkeuksellisen hankalan tilanteen kimppuun on tarpeen käydä myös keinoilla, jotka tuntuvat selkeästi uusilta ja jotka hahmottuvat myös niille, joita asia koskee.
Nyt Oulun malli on hyvin organisaatiolähtöinen ja sellaisena varmasti harkittu ja tarpeellinen. Pulma on siinä, että tämä tuskin riittää.
Oulu on siitä onnellisessa asemassa, että kaupunki on pullollaan lahjakasta nuorisoa. Se on paikkakuntaa vireyttävä lahja, jota ei läheskään kaikkialla ole. Kaupunki tarjoaa mainiot edellytykset hyvään kasvu-, koulu- ja opiskeluympäristöön. On piinallista, jos tämän jälkeen tie on osalta pystyssä.
Tulevaisuustyöryhmän työ tarvitsee jatkoa. Uusi tehtävä voisi olla miettiä täysin ennakkoluulottomia ratkaisuja siihen, mitä Oulu voisi nuorelle olla. Ei organisaatioiden johdon vaan nuorten itsensä näkökulmasta: missä nyt lyödään päätä seinään, missä tarvitaan käytännön esteiden poistamista, miten nuoret saadaan toimenpiteiden kohteista toimijoiksi.