Oulun seutu tarvitsee hallitukseen oman edustajan. Muuten Oulu tulee olleeksi vailla ministeriä kahdeksan vuotta, kauemmin kuin koskaan 1970-luvun jälkeen.
Uuden hallituksen kokoaminen on kulisseissa täydessä vauhdissa, vaikka virallisesti edes hallituspohja ei ole vielä selvillä. Varmaa on vasta, että pääministeriksi tulee Matti Vanhanen. Kaikissa odotuksissa lähdetään vaalituloksen jäljiltä porvarihallituksesta, ja sellaisen syntymisen voisi estää vain vakava erimielisyys ohjelmaneuvotteluissa.
Sinänsä Suomen järjestelmässä mitään puoluetta ei lähtökohtaisesti suljeta pois hallituksesta. Poliittinen todellisuus on asia erikseen, ja se on nyt sulkemassa hallitusoven molemmilta vasemmistopuolueilta.
Oulun seudulle asia vaikuttaa sikäli, että valtakunnanpolitiikassa painavin paikallinen nimi on vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhonen. Jos vasemmistoliitto nousisi hallitukseen, Korhonen olisi silloin itseoikeutettu ministeri. Nyt hän on jäämässä oppositiopuolueen johtajaksi, ja kesän puoluekokouksessa siitäkin paikasta pitää vielä taistella.
Ministerien tehtävä on ajaa koko Suomen etua, mutta mihinkään ei pääse siitä, että taustalla ja kotiseudulla on merkitystä. Jos jokin alue on ilman ministeriä, siltä puuttuu silloin suora kanava valtakunnan tärkeimpään päätöksentekoon. Nyt lopettavassa Vanhasen hallituksessa ei ollut edustajaa Oulun seudulta. Sitä ennen Lipposen kakkoshallituksessa heitä oli kaksikin, Korhonen ja kokoomuksen Suvi Lindén.
Lipposen ykköshallituksessa mukana oli SDP:n Liisa Jaakonsaari, ja Esko Ahon hallituksessa Oulun seutua edusti keskustan Tytti Isohookana-Asunmaa. Harri Holkerin hallituksesta puuttui koko Pohjois-Suomi, ja sitä aiemmalta ajalta muistetaan Oulusta SDP:n Matti Ahde.
Pari viime vuosikymmentä on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, että hallituksessa istuu ministeri myös Oulun seudulta. Vaalikautta pidempää taukoa tässä ei ole nähty sitten 1970-luvun. Nyt on mennyt vaalikausi ilman oululaisedustusta, ja on aika palata jälleen normaalijärjestykseen. Pohjois-Suomen keskus ja maan "kakkospääkaupunki" tarvitsee suorat kanavansa.
Asiaa hankaloittaa se, että seudun poliittisesti vahvimmat nimet ovat nyt edustamassa oppositioon todennäköisesti suuntaavia puolueita. Vasemmistoliiton Korhosen ohella SDP:n Ahde ja Jaakonsaari ovat valtakunnanpolitiikassa valmiiksi tuttuja nimiä, ja molemmilla on hallituskokemusta ennestään. Heitä koskeva ministeripohdiskelu on kuitenkin turhaa, ellei porvarihallituksen muodostaminen aja kiville. Alueellista merkitystä on myös valiokuntien puheenjohtajuuksilla tai muilla eduskunnan näkyvillä tehtävillä.
Katseet kääntyvät siis keskustaan, kokoomukseen ja ehkä vihreisiin. Keskustan Paula Lehtomäki on lähes varma ministeri. Vaikka hän sai Oulusta yli 3 000 ääntä eli keskustan ehdokkaista eniten, hän edustaa kuitenkin vaalipiirin toista reunaa. Oulusta ei valittu keskustan edustajaa, mutta lähiseudulta läpi menivät Mirja Vehkaperä, Kyösti Karjula ja Tapani Tölli.
Vehkaperän tähti voi nousta vastaisuudessa, mutta hallituspeliin tarvittavaa kokemusta on enemmän Karjulalla ja Töllillä. Kokoomuksella on Oulusta kolme edustajaa, joista kokenein eli Lindén valittiin juuri eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaksi. Jos se pudottaa hänet pois kokoomuksen ministerikuvioista, vastuu Oulun seudun muistamisesta jää keskustalle -- elleivät vihreät sitten nosta ministeriksi pitkäaikaisinta kansanedustajaansa eli Erkki Pulliaista, jos hallitukseen päätyvät.