Oulussa käydään kädenvääntöä siitä, pitäisikö kaupungin alueella toimivien seurakuntien yhdistyä. Tuiran seurakuntaneuvosto teki asiasta aloitteen, jota puolestaan seurakuntayhtymän kirkkovaltuusto ei asettunut puoltamaan.
Tuiralaisten aloite lähtee siitä, että Ouluun perustettaisiin yksi seurakunta lakkauttamalla Karjasillan, Oulujoen ja Tuiran seurakunnat sekä tuomiokirkkoseurakunta tai vaihtoehtoisesti Karjasilta, Oulujoki ja Tuira yhdistettäisiin tuomiokirkkoseurakuntaan.
Asia menee seuraavana Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin puntaroitavaksi. Aika näyttää, ottaako tuomiokapituli asian käsittelyynsä.
Kuten tästäkin jo näkee, erilaisia hallinnollisia askelmia kirkossa on yllin kyllin. Niillä on aika vähän tekemistä sen tehtävän kanssa, mitä varten kirkko on. Puhumattakaan siitä, että tällaisen hallintokoneiston pyörittäminen on varsin kaukana seurakuntalaisten elämän iloista ja suruista.
Kirkon sunnuntaiset jumalanpalvelukset ovat jo pitkään poteneet väkipulaa. Niin ikään yhä useampi ihminen on eronnut kirkosta. Jo yksistään nämä syyt puoltavat hallintorakenteiden uudenlaista organisointia.
Toimintojen järkiperäisen järjestämisen luulisi onnistuvan helpommin, jos nykyisten seurakuntien raja-aitoja voitaisiin kaataa. Työvoima ja tilat saataisiin tehokkaampaan käyttöön, ja turha byrokraattinen pyöritys jäisi vähemmälle.
Kuvaavaa on, että kirkon piirissä puuhataan vielä yhteistä seurakuntaa vanhan Oulun kaupunkialueen seurakunnista, kun samaan aikaan kaupunki on laajentumassa ja sen rajojen sisäpuolelle on tulossa uusia seurakuntia. Kuinka suureksi Oulu ehtiikään kasvaa ennen kuin nämä yhdistyvät?