Haukiputaan, Kiimingin, Oulun, Oulunsalon ja Yli-Iin valtuustot kokoontuvat tänään päättämään monikuntaliitoksesta. Jos liitos kariutuu, on selvä, että puheet Oulun seudun yhtenäisyydestä voidaan kuopata vähintään pariksi vuosikymmeneksi.
Kielteisen ratkaisun osuessa kohdalle kaikki kunnat käpertyvät suomalaiseen ja oululaiseen tyyliin itseensä. "Jos sinä et ala minua, niin en minäkään varmana ala sinua. Ähäkutti. Minä kyllä pärjään itse."
Kaikki muistavat lapsuudesta, että eihän siinä koskaan käynyt hyvin, jos päästi asiat moiselle tolalle. Yksin piti jöllöttää omissa oloissa pari tuntia, kunnes kiista unohtui molemmilta osapuolilta.
Kuntatasolla tuo lapsen tunti on hyvinkin kymmenen vuotta.
Monikuntaliitosta vastustavat ovat väittäneet, että liitoksen myötä demokratia kaventuu. Väitteelle löytyy matemaattista pohjaa.
Viidessä liitoskunnassa on nykyisin yhteensä 201 valtuutettua. Jos ja kun kuntaliitos toteutuu, valtuutettujen määrä tipahtaa 67:ään eli kolmannekseen.
Tässä väitteen perustana on se, että määrä korvaa laadun. Poliittinen päätöksenteko 67 valtuutetun johdolla ei vielä ole harvainvaltaa nykymenoon verrattuna, sillä kansanedustajiakaan Suomessa ei ole kuin 200. Luku on yksi vähemmän kuin viidessä kunnassa on yhteensä valtuutettuja.
Toisaalta esimerkiksi Haukiputaan asioista jatkossa päättääkin 67 valtuutettua nykyisten 43 sijaan. Eikö asioiden demokraattinen harkinta kohennu? Uusia näkökulmia onkin yhtäkkiä tarjolla 24 kappaletta enemmän. Yli-Iin päätöksiä on jo ratkomassa 46 ihmistä nykyistä enemmän.
Yksi hyvä ja painava peruste vastustaa monikuntaliitosta on ollut se, ettei poliittisten puolueiden ehdokaslistoille pääse jatkossa yhtä helposti - sanoisiko kevein perustein - kuin tähän saakka.
Kun syksyn 2012 kunnallisvaaleissa ryhdytään täyttämään 67-paikkaisen uuden Oulun kaupunginvaltuustoa, kullakin puolueella on mahdollisuus asettaa ehdolle sata ehdokasta.
Otetaanpa jälleen matematiikka avuksi.
Uudessa Oulussa on noin 183 000 asukasta. Kun jokaisen kunnan asukasluku peilataan kokonaisväkimäärään, puhtaan laskentakaavan mukaan on Haukiputaalta jokaiseen puolueeseen 10 ehdokaspaikkaa. Kiiminkiläisille ehdokkuuksia olisi tarjolla seitsemän per puolue, oulunsalolaisille viisi, yli-iiläisille yksi ja oululaisille 76.
Yli jäisi yksi ehdokaspaikka, jonka puolueet voisivat jakaa minne parhaaksi näkevät.
Entä mikä tulee olemaan ehdokkaiden taso? Voisiko käydä niin, että uuden Oulun kunnallisvaaliehdokkaissa laatu korvaisi määrän?
Valtuustoihin valikoituisi entistä enemmän asioille todella omistautuneita päättäjiä, joilla on oikeasti annettavaa koko seudun hyvinvoinnille paikallisten kylätappeluiden sijaan. Poliittisille puolueille monikuntaliitos tarjoaa mahdollisuuden uudistua.
Kun valtuustopaikkojen kokonaismäärä ja ehdokaspaikkojen määrä vähenee, poliittisen toiminnan puolueissa uskoisi tiivistyvän.
Olen aina halunnut uskoa, että puolueista valikoituu ehdolle sellaisia henkilöitä, jotka ovat päteviä ja halukkaita hoitamaan yhteisiä asioita.
Kuitenkin tiedän, että esimerkiksi Oulussa viimeisten ehdokkaiden kaapiminen puolueen listoille on työn ja tuskan tulosta. Nimensä puolueen käyttöön antaneet eivät edes haluakaan päästä läpi. Tärkeintä on, että puolue saa täyden listan.
Uudessa Oulussa puolueet pääsevät haravoimaan niitä sataa nimeä laajemmalta alueelta suuremmasta joukosta.
En hämmästyisi, jos vaikkapa Yli-Iistä nousisi uuden Oulun valtuustoon sellainen päättäjä, että hänestä kouliintuisi tulevaisuudessa jopa ministeri.