antti.ervasti@kaleva.fi
Ajatella, siitä on kohta jo kymmenen vuotta, kun Oulun seudulla elettiin vähän joka suhteessa suuruuden aikoja: teknologiateollisuus kukoisti, väkimäärä kasvoi ja hyvinvointi lisääntyi. Uskottiin, että unelma kestää loputtomiin. Tuntuu, että hyviä vuosia olisi ollut pidempäänkin, mutta tosiasiasiassa moisia aikoja eleltiin vain vähän aikaa vuoden 2000 molemmin puolin.
Teknologiateollisuuden minilama seurasi aika pian. Oulun ja ympäristökuntien menestystehtaat alkoivat irtisanoa väkeä, kun uusi vuosituhat alkoi kulua. Rakennemuutos kouraisi elektroniikan valmistajia. Tuotanto kannatti siirtää ulkomaille, mutta suunnittelu- ja ohjelmistotyötä vielä silloin riitti.
Työpaikkojen väheneminen vaikutti siihen, että Oulu ei enää ollutkaan sellainen väestöimuri kuin vielä ihan vähän aikaa sitten. Vuoden 2002 lopussa Oulun väkiluku oli kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna, mutta selvää hiipumista oli jo näkyvissä.
Kun edellisestä lamasta oli toinnuttu, Ouluun muutto oli alkanut kasvaa huimasti vuodesta 1993. Vuosina 2000 ja 2001 kehitys oli huipussaan. Silloin nettomuuttokäyrässä näkyi valtava, parin tuhannen ihmisen piikki. Liekö silloin ollut teknologiahuuma kuumimmillaan? Noihin aikoihinhan julkistettiin kvanttihyppy, jonka pituudelle ei rajaa nähty. Aika pian raja sitten tuli kuitenkin vastaan.
Nettomuuttolukujen muutos Oulussa oli karu jo vuonna 2002. Edellisen vuoden 229 ihmisen muuttovoitto oli tipahtanut miinukselle 614 ihmisen verran. Luku on viistänyt hyvin lähellä nollaviivaa koko ajan siitä lähtien. Miinuksella käyrä kävi vuonna 2006.
Tulomuuttoa Ouluun ovat verottaneet työllisyystilanteen ja taantuman lisäksi naapurikunnat. Vaikka monet ovat lähteneet hakemaan töitä Etelä-Suomesta, hyvin monet ovat perustaneet perheen ja muuttaneet kaupungin rajan yli omakotitaloon.
Suomalainen haluaa asua suhteellisen väljällä paikalla omassa talossaan, eikä kaupungin tarjonta tietenkään ole rajatonta. Oulun seudun ympäristökunnista suurin osa perusti kasvunsa kaavoitukseen. Pelloille ja metsiin syntyi paratiisilähiöitä - pääministeri Matti Vanhasen ihannoimia puutarhakaupunkeja - sellaisiin haluaville. Näitä haluavia riittää koko maassa, ei vain Oulun seudulla, eikä siinä ole mitään pahaa.
Väkiluku kasvaa Oulun seudulla edelleen myös tänä vuonna. Käyrä on kuitenkin ollut selvästi laskeva tällä vuosituhannella. Samoin kuin Oulun väkimäärän kasvua, koko Oulun seutua pitää yllä väestön ikärakenne, eli suuri syntyvyys.
Taantuman jyllätessä voi olettaa, että muutto Oulun seudulle vähenee entisestään. Vaikka jotkut asiantuntijat sanovat nousun jo alkaneen, työllisyystilanne tuskin paranee kovin nopeasti. Työ on se, jonka perässä väki muuttaa. Kun sitä ei Oulusta saa, mennään etelään.
Poismuutto Oulun seudulta on neljän viime vuoden aikana lisääntynyt selvästi vuosikymmenen puolenvälin vuosiin verrattuna, mihin pitäisi nyt tarttua raskaalla kädellä.
Mitenpä muuten virran saa kääntymään kuin työpaikoilla, työpaikoilla ja työpaikoilla. Lisäksi auttaa kaikenlaisten muiden puitteiden paras mahdollinen tola, kuten palvelut, joukkoliikenne, tieverkosto, vetovoimainen kaupunkikeskusta, elävät taajamat ja lähiöt...
Haasteellista, hallintoalan ihmiset sanovat tähän. Toivottavasti se ei tarkoita mahdotonta, kuten muotisanan suora suomennos kuuluu.