Oulun kaupungin ympäristölautakunta merkitsi tiedoksi ruokasienien raskasmetallipitoisuuksista tehdyn tutkimuksen tulokset. Tutkimus osoitti, että pääsääntöisesti Oulun seudun sienet kelpaavat ravinnoksi.
Oulun seudun ruokasieniä tutkittiin lähinnä viime syksynä otettujen näytteiden perusteella. Tutkimusprojektiin osallistuivat Oulun lisäksi Ii, Liminka, Lumijoki, Muhos, Vaala, Oulunsalo, Utajärvi ja Ylikiiminki. Tutkimustiedot lähetettiin tiedoksi kyseisten kuntien terveysvalvontayksiköille.
Sienien elohopeapitoisuudet jäivät yhtä näytettä lukuunottamatta alle tutkimusmenetelmien määritysrajan.
Lyijypitoisuuksissa kahdessa näytteessä ylittyi Euroopan komission asettama enimmäispitoisuusraja. Yli puolessa näytteistä lyijypitoisuus jäi alle tutkimusmenetelmän määritysrajan.
Kadmiumin osalta komission enimmäisraja ylittyi kolmssosassa otetuista näytteistä. Korkeimmat kadmiumpitoisuudet mitattiin Vaalan Säräisniemestä, Oulunsalon Kisakankaalta ja Oulun Hietasaaresta kerätyistä sienistä.
Oulun ympäristövirastolla ei kuitenkaan ole käytettävissään vertailuaineistoa, miten ruokasienien raskasmetallipitoisuudet ovat muuttuneet vuosien aikana.
Vuonna 1992 Oulun Pikisaaresta kerätyissä sienissä havaittiin raskasmetalleja.
Vilkkaiden teiden
varsia vältettävä
Tutkimuksen johtopäätös on kuitenkin kadmiumrajojen ylityksistä huolimatta se, että Oulun ympäristöstä kerätyt sienet kelpaavat ravinnoksi.
Maailman terveysjärjestön WHO:n antamien suositusten perusteella esimerkiksi Vaalan Säräisniemen alueelta kerättyjä sieniä voidaan käyttää 60 kiloa painavan henkilön ravinnoksi noin 1,8 kiloa viikossa.
Näin hän voisi syödä Säräisniemen sieniä 250 grammaa joka päivä!
Tutkijat kuitenkin muistuttavat, että sienien keräyksessä kannattaa välttää vilkkaiden teiden varsia, saastuneita maaperiä ja tehtaiden lähistöjä.