Aamu Oulun seudun työpaikkaliikenteessä paljastaa, että liikenteen ruuhkauttaa valtava määrä henkilöautoja, joissa kussakin on tasan yksi ihminen. Onnikoitakin kulkee, ja niissä on tilaa vallan riittävästi.
Hallituksen päätös nostaa polttoaineveroa oli päätöksenä epäoikeudenmukainen, koska se huononsi vähäpäästöisien dieselautojen asemaa ja heikensi syrjäseutujen elinmahdollisuuksia. Siinä suhteessa hallitus osui kuitenkin yllättävän oikeaan, että hinnannousu on tehokas keino vähentää yksityisautoilua. Euro on kova konsultti.
Ei tarvitse katsoa sen kauemmaksi kuin peiliin, ja polttoainevero alkaa vaikuttaa. Bensiinin hinta on noussut sen verran sietämättömän kalliiksi, että varmasti ainakin sellaisesta ylellisyydestä kuin kakkosautosta harkitaan monessa perheessä luopumista -- ainakin jos linja-autot kuljettavat työpaikalle kohtuullisesti.
Paikallisliikenne Oulun seudulla on lyhyessä ajassa huonontunut selvästi. Esimerkiksi Madekoskelle liikennöi aikaisemmin linja-auto parhaimmillaan puolen tunnin välein. Nyt paikallisbussi ei aja sinne enää ollenkaan, vaan pyörähtää takaisin kaupunkiin päin Heikkilänkankaalla.
Kiimingin ja Oulun välillä posotti linja numero 8 vielä vähän aikaa sitten iltakahdeksaan asti puolen tunnin välein. Hiljattain vuoro harvennettiin tuntiin puoli viidestä eteenpäin.
Nämä ovat vain pari esimerkkiä linjasta, jota seudun liikennöitsijä Koskilinjat on viime vuosina toteuttanut. Kasvavassa kaupungissa reitit elävät jatkuvasti. Uusia linjoja on ulotettava paikkoihin, jotka olivat vähän aikaa sitten rytökorpea. Nyt sellaisella alueella voi asua väkeä yhden ympäristökunnan verran.
On helppoa syyttää paikallisen liikenneyhtiön uutta omistajaa lyhytnäköisestä säästölinjasta, kun se karsii asiakkailtaan palveluja. Asia ei ole kuitenkaan ihan niin yksioikoinen.
Oulussa on jouduttu vähenevän joukkoliikenteen kierteeseen. Koska onnikkavuoroissa ei kulje tarpeeksi väkeä, niitä joudutaan supistamaan. Koska palveluja joudutaan supistamaan, matkustajat suivaantuvat ja käyttävät entistä vähemmän linja-autoa.
Demarit esittivät pari viikkoa sitten valtakunnallista joukkoliikennekorttia joukkoliikenteen lisäämiseksi. Sama ilmiöhän se on pääkaupunkiseudullakin: hirveät yksityisautojen ruuhkat matelevat aamuisin sieltä Espoon ja Vantaan lähiöhelveteistä päähelvettiin Helsinkiin ja iltapäivällä takaisin. Jos Oulussa on joskus joulun alla perjantaisin Joutsensillalla tungosta, se ei ole mitään kehäteiden tukoksiin verrattuna.
Joukkoliikennekortista saattaa olla hyötyä siellä mutta ei täällä. Meillä parhaat lääkkeet olisivat asenteen muutos ja onnikkaliikennepalvelujen parantuminen. Linja-auton vaihtamiseen työmatkan aikana oululaiset eivät ole oppineet kuten esimerkiksi etelässä, jossa vaihdetaan sujuvasti linja-autosta junaan ja metroon.
Oulu ja valtio tukevat seudun joukkoliikennettä mutta eivät ilmeisesti tarpeeksi. Jos Oulun seudun joukkoliikenne saisi julkista tukea yhtä paljon kuin pääkaupunkiseutu, meille maksettaisiin euro joka kerralta kun menisimme onnikan kyytiin. Hallitusohjelma lupaa ensi vuodelle tukea suurten kaupunkien joukkoliikenteeseen. Saa nähdä, mitä saadaan.
Työsuhdematkalippu alentaa työmatkalaisen lipun hintaa, ja järjestelmä tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia sekä työntekijälle ja työnantajalle. Jostakin kumman syystä vuoden ajan tarjolla ollutta mahdollisuutta on käytetty melko vähän.
***
Jätteenpolttolaitosta ei tarvita tänne, koska jätettä voidaan vähentää. Hyvä ajatus ja yhtä realistinen kuin vaikkapa ihmisen tarpeiden teon puolittaminen.