Oulun seudulla voi tänä kesänä nähdä miehiä, jotka kävelevät rautainen kartoituspiikki kädessään ja pieni kannettava tietokone roikkuu olan yli.
Tekeillä on Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) maaperäkartoitus.
"Tavoitteena on piirtää kartta, johon merkitään alueen maalajit. Kartoitusta varten kairataan maalajinäyte metrin syvyydestä", esittelee geologi Niko Putkinen GTK:sta.
Kartoitus tehdään karttalehdittäin. Tänä kesänä kartoitetaan Oulun, Madekosken, Muhoksen ja Tupoksen kartta-alueet. Ensi kesänä työt Oulun seudulla jatkuvat.
Yhden karttalehden koko on kymmenen kertaa kymmenen kilometriä. "Näytteitä otetaan noin sadan metrin välein", kertoo geologian opiskelija Hannu Ansala.
Mittaajat saattavat siis kävellä työssään peltojen poikki ja pihojen läpi. "Isännät tulevat usein kyselemään, mitä me puuhaamme. Ihmiset suhtautuvat yleensä myönteisesti, koska olemme ystävällisiä emmekä aiheuta vahinkoa", Putkinen kertoo.
Paikkakuntalaisten havaintoja maaperän muodostumista otetaan mielellään vastaan.
Nykyisin maaperäkartoitus palvelee entistä enemmän kuntien aluesuunnittelua. Tulevia kartoitustyömaita suunnitellaan yhdessä kuntien kanssa.
GTK valitsi Oulun seudun yhdeksi maaperäkartoituksen painopistealueeksi, koska alueella rakennetaan voimakkaasti. Maalajit puolestaan vaikuttavat siihen, millaisille alueille asuntoja ja muita toimintoja kannattaa rakentaa.
Kartoituksen toinen tavoite on tutkimustiedon tuottaminen GTK:n omiin tarkoituksiin.
Nykyisin käytössä olevan teknologian avulla mittaajat saavat jo maastossa aikaiseksi lähes valmista karttaa.
Mukana kulkevaan maastotietokoneeseen on tallennettu alueen ilmakuva, ja osia alueen peruskartasta, kuten jokia, teitä ja sähkölinjoja.
Mittaajien mukana kulkeva GPS-paikannin näyttää kartalla pisteen, missä kartoittaja milloinkin kulkee.
Näytteen ottamisen jälkeen kartoittaja merkitse karttaan näytteenottopaikan sekä maalajin.
"Maastossa merkityt tiedot saadaan siirrettyä tietokoneelta suoraan GTK:n tietokantaan. Nykyisen menetelmän kautta kartoitusprosessissa on jäänyt monta välivaihetta pois. Luonnollisesti karttojen laatu on myös parantunut", toteaa Putkinen.
Maaperänäytteet arvioidaan niiden tekemisen yhteydessä. Maalajit erottaa toisistaan tunnustelemalla ja katselemalla. Koostumuksen lisäksi jotkut maalajit on mahdollista tunnistaa värin perusteella.
Kesätyönään kartoitusta tekevät Hannu Ansala ja Jussi Annanolli vakuuttavat, että maalajien tunnistamisen oppii nopeasti.
"Jokaiselta suuremmalta maalajialueelta otetaan myös tyyppinäyte, joka analysoidaan laboratoriossa. Sen avulla varmistetaan, että havainnot ovat olleet oikeita", Putkinen kertoo.
Oulun seudun maaperä on muuhun Suomeen verrattuna poikkeuksellinen.
Alue kuuluu Muhoksen savikivialueeseen. "Täällä on paikoitellen jopa sadan metrin paksuinen maaperäkerrostuma ennen peruskalliota. Se on erittäin harvinaista Suomessa", kommentoi Putkinen.
Tämän kesän aikana aiotaan kolmesta paikasta tehdä syvemmät kairaukset kallioperään asti. Syvistä kairauksista sovitaan maanomistajan kanssa.