kari.sankala@kaleva.fi
Taantuma, lama, finanssikriisi, mikä lienee?
Nykyinen taloustilanne ei estä mielikuvituksen liitoa, mitä tulee kaupunki- ja seutusuunnitteluun. Toinen toistaan värikkäämpiä ideoita suorastaan pursuaa. Näitä mielikuvia saa maalailla täällä sanomalehdessäkin viikoittain.
On aikaa pohtia ja ajatella. Tuoda esiin uusia ratkaisuja, jotka eivät tietenkään toteudu tässä hetkessä. Mistäpä me tiedämme, jos sadan vuoden aikana jotakin tapahtuisi?
On puhuttu ydinkeskustan kehittämisestä ja siirrosta asemalle, merellisestä Oulusta ja seudullisesta raideliikenteestä sekä ilmaisesta joukkoliikenteestä. Vaikka kaikki nuo ajatukset on helppo ampua alas, ne osoittavat, että Oulun seudulla löytyy yhä uskallusta ja rohkeutta olla luova.
Otetaanpa arkkitehti Pentti Kelan ajatus Johteensalmen leventämisestä niin, että Oulun torilta saadaan merellinen näköala Hietasaaren ja Vihreäsaaren halki.
Moniko uskaltaisi moista ajatusta lausua ääneen? Niin se vaan on, että jossakin Hietasaaren takana luuraa se merinäköala.
Kela rakentaisi Johteensalmen rannoille korkeita rakennuksia, jotta edes niistä tarjoutuisi se kaivattu merinäköala. Kelan ajatus kahdessa majakkatalossa nousi jopa yli sataan metriin.
Korkealentoista eikö totta? Kela itse on katsellut 30 vuotta taivaallisen merellisiä auringonlaskuja Tuirasta seitsemännestä kerroksesta. Hän tietää, mistä puhuu.
Asemakaavapäällikkö Matti Karhula mainitsi äsken, että vähintäänkin Oulujoen suiston rannat pitäisi rakentaa ja tehdä suistosta kaupunkilaguuni. Rakennusten korkeuksiin Karhula ei ottanut kantaa. Laguunissa ne merelliset maisemat jäävät haaveeksi, jos rakennetaan matalasti. Hietasaari on edelleen edessä.
Se on varma, että Oulussa ollaan menossa rakentamisessa vahvasti merelle tai ainakin sinne päin.
Entäpä oululaisen Henri Löthmanin ajatukset ydinkeskustan painottamisesta rautatieaseman suuntaan? Eräät ovat epäilleet kokoomuspoliitikon vain hämmentävän kallioparkkisuunnitelmia ja hidastavan ydinkeskustan kortteleiden kunnostamista. Joka tapauksessa varsin kunnioitettava tulo keskusteluun.
Ajatus Hallituskadun arvon nostosta ei ole ensimmäinen. Matkakeskussuunnitelmista ei ole ollut pula. Maailmalla asemien läheisyydessä elämä suorastaan kuhisee. Miksei Oulussakin? Hallituskatu ja aseman ympäristö kaipaavat kehittämistä.
Ottamatta kallioparkkiin kantaa, jos sellainen rakennetaan, niin siellä pysäköinnin pitää olla selvästi edullisempaa kuin maan pinnalla. Ihmisen ahneus tai säästämisen vimma voittaa kallioon ajamisen pelon. Oululaiset pitää kouluttaa kallioparkkiin porkkanalla.
Limingan kunnanjohtaja Pekka Rajala on liputtanut seudullisen raideliikenteen perään. Tällöin tarvitaan Löthmanin kaltaista ajattelua Oulun päässä.
Raideliikenne ei ratkaise kaupunginosien joukkoliikenteen paineita, mutta jostakin Limingasta matka on sähköjunalla mukavampaa ja ympäristöystävällisempää kuin omalla autolla. Toisaalta jollakin pelillähän siellä Limingan päässäkin on tultava asemalle.
Professori Trevor Harris kysyi keskiviikkona, miksi linja-autoliikenne ei voisi olla oululaisille aivan ilmaista?
Niin, Koskilinjojen liikevaihto on 18,5 miljoonaa euroa. Siinä on hintalappu täysin ilmaiselle joukkoliikenteelle. Kallista?