liisa.laine@kaleva.fi
Tammikuussa aloittavat uudet valtuustot saavat lähes ensi töikseen päätettäväkseen poikkeuksellisen tärkeitä asioita. Maaliskuun puoliväliin mennessä pitää ratkaista, valitaanko kuntaliitos, kuntayhtymä vai yhteistoiminta-alue, jos oman kunnan väkeä ei ole vähintään 20 000, kuten kunta- ja palvelurakenneuudistusta ohjaava puitelaki edellyttää.
Oulun seudulla ei ainakaan vielä olla valmiita yhden yhtenäisen kunnan muodostamiseen, mutta Suomen suurin isäntäkuntamallilla toimiva yhteistoiminta-alue saattaa toteutua.
Kirkossa kuulutettua sekään ei vielä ole, vaikka kuntaliiton kartoissa Oulun seutu onkin jo pyöräytetty vuonna 2013 toteutuvaksi yhteistoiminta-alueeksi. Toistaiseksi on tehty vasta selvitys, päätökset puuttuvat. Luottamuksen rakentamisessa on vielä paljon työtä.
Kuntamuutosten taustalla on huoli siitä, riittävätkö palvelut ja tekijät, kun suuret ikäluokat vanhenevat. Se aika on käsillä jo nyt ja tilanne sen kun pahenee vuoteen 2034 asti. Kymmenen vuoden päästä ollaan jo todella kovilla. Suurimmat haasteet koskevat viittä seuraavaa valtuustokautta.
Samaan aikaan rahat ja resurssit hupenevat. Jo ensi vuonna kuntien verotulojen kasvu hiipuu nykyisestä seitsemästä prosentista hädin tuskin prosenttiin. Vuonna 2010 voimaan tulevan valtionosuusjärjestelmän vaikutus on vielä arvoitus, mutta kokonaispottiin rahaa ei ole tulossa lisää.
"Nyt mennään umpihankeen", kuvasi tilannetta kuntaliiton erityisasiantuntija Antti Kuopila Oulussa yhteistoimintaselvityksen loppuseminaarissa. Oleellista on, saadaanko kunnissa ajoissa päätökset riittävän suurista muutoksista.
Siis nyt.
Tämän päivän tilanne ei vielä välttämättä rohkaise kuntia kovin rajuihin liikkeisiin. Esimerkiksi Oulun seudulla on monin tutkimuksin todettu, kuinka Kempeleessä elävät Suomen tyytyväisimmät kuntalaiset. Ihmekö tuo, jos Kempele suhtautuu nihkeästi niin liitoksiin kuin yhteistoimintaankin ainakin Oulun kanssa, jossa esimerkiksi lääkäripalvelut eivät toistaiseksi ole yhtä kehuttavat.
Kuopila painotti Oulussa myös siitä, ettei pelkkä hallinnollinen rakennemuutos riitä, toteutus ratkaisee. Millainen on alueen imago työympäristönä? Miten teknologiaa osataan hyödyntää? Onko palkkausjärjestelmä kannustava? Miten onnistutaan kehittämään erikoistumista ja työnjakoa, johtajuutta sekä työtä, työmenetelmiä ja prosesseja?
Henkilöstön rooli on joka tapauksessa aivan ratkaiseva.
Saman tien Kuopila muistutti siitäkin, että uusissa organisaatioissa on viisi seikkaa, joita arvioidaan erityisen tarkasti: Kuntalaisdemokratiaa, päätöksenteon sujuvuutta, kuntien taloutta, lähipalveluja ja henkilöstön sopeutumista.
Ja lopuksi heltisi vielä varoituksen sana: Yhteistoiminta-alueita ei saa päästää perinteisiksi kuntayhtymiksi. Ja silti, vaikka siinä onnistutaankin, on varmaa, että jatkossa kaikki pieleen mennyt tulee olemaan yhteistoiminta-alueen vika.