Oulu Oulun edustalla on niukka saaristo ja matalat rannat. Vaikka monet rannat ovat autioita, sieltä täältä löytyy suojasatamia, joihin on turvallista jättää vene esimerkiksi telttayön ajaksi. Saaristo tarjoaa omanlaisensa luonnon sekä luonnonantimia, kuten marjoja ja sieniä.
Viime vuosina on saatu useita suojasatamia Oulun seudun lähisaariin ja naapurikuntiin, joista merkittävimpiä on Iin Röyttä ja Marjaniemi Hailuodossa. ”Niissä kai tulee eniten käytyä. Röytässä on mökit, saunat, sähköt ja tilava satama. Käyn myös Marjaniemen satamassa, josta löytyy hyvä ravintola”, kertoo Oulun Merenkävijöiden Martti Heikkinen.
Röytässä on nähtävänä muun muassa entisen luotsiaseman rakennukset. Saarella on myös kahden ja puolen kilometrin mittainen luontopolku, jonka varrelle on pystytetty kylttejä kertomaan saaren historiasta. Paikka on toiminut muun muassa puutavaran välilastauspaikkana. Tämän lisäksi Röyttä on Oulun lähisaarista ainut, jonne pääsee helposti pyörätuolilla. Majoitusta tarjoaa Villi Pohjola kahden vuokrakämpän voimin.
Hailuotoon voi rantautua useammastakin satamasta. Marjaniemessä saa palveluita pienehköä satamamaksua vastaan. Paikalla on myös vanha kalastajakylä vuonna 1872 rakennetuine majakoineen. Pöllänlahti on syvä. Siellä veneilijöitä houkuttelee lahden pohjassa oleva pieni rantautumislaituri, jonka läheisyydessä on hyvät hiekkarannat. Huikun kalasatamasta löytyy vessa ja kahvila-kioski. ”Sitten on vielä Potinlahden laituri, jolla ei ole virallista merkintää. Se onkin lähinnä paikallisten käytössä”, Heikkinen huomauttaa.
Varjakan saari ja Oulunsalon Varjakka ovat Oulusta lähdettäessä lähimmät retkipaikat, joissa on satama. Oulunsalon Varjakassa on laituri, suojainen satama ja entisen sahayhdistyksen rakennuksia sekä nuotiopaikka ja katos. Varjakan saaressa voi käydä vilkaisemassa vaikkapa Hailuoto-laivaa.
Kattilankallassa on pieni suojasatama. Saaren nuotiopaikka tarjoaa makkaranpaistomahdollisuuden. Pusikkoisella saarella on muutama yksityinen mökki ja Haukiputaan Meripelastusyhdistyksen tukikohta. Myös koivikkoisella Kropsun saarella on suojasatama ja tulentekopaikat puineen, mutta sieltä ei löydy mökkejä.
Pikku jollilla pääsee myös saariin, joissa ei ole laitureita. Haukiputaan isot saaret Kotakari, Hietakari, Löyhä, Hiuvet ja Hoikkahiuvet ovat saaneet mökkiasutuksen. Auringonpalvojille tarjolla on Santapankki hieman kauempana merellä, Iin Röytän korkeudella. ”Kävimme siellä pari kertaa, kun lapset olivat pieniä. Paikalla ei kasva mitään, mutta siellä on vanhan majakan rauniot”, Heikkinen sanoo. Ympäristön vesi voi olla kymmenenkin senttiä matalaa, joten paikalle täytynee kahlata.
Veneellä voi mennä myös Letonniemeen, jossa on Oulun kaupungin nuotiopaikka ja luontopolku. Jokamiehen oikeuksista ohjeet liikkumiseen
Jokamiehen oikeuksien mukaan kaikilla on oikeus kulkea vesistössä missä se on avoinna, kunhan kulku on huomaavaista. Esimerkiksi jatkuva meluisalla moottoriveneellä tai vesiskootterilla päristely asutun rannan läheisyydessä on kielletty, eikä toisten mökkitontille ole lupa rantautua kuin merihädässä. Vieraalle vesialueelle saa ankkuroitua tilapäisesti myös haittaa aiheuttamatta.
Jokamiehen oikeuksien – ja velvollisuuksienkin – mukaan lintujen pesimisaikana tulisi liikkumista välttää lintujen pesimäalueilla. Pesimisaika on nyt käynnissä. Varsinaisia rauhoitusalueita on Oulun lähistöllä vain Kempeleenlahdella Selkäkarilla, jonne nousu lintujen pesintäaikaan on kielletty. Erityisesti moottoriveneellä ajoa täytyy vältellä pehmeäpohjaisissa, matalissa lahdissa, joissa kutee kaloja. Kalanpyydykset ja kalastajat on kierrettävä riittävän kaukaa.
Tilapäinen saarissa vierailu, uiminen ja auringon ottaminen on sallittua huomaavaisuutta noudattaen siellä missä kulkeminenkin. Jokamiehen oikeuksien mukaan yhdeksi yöksi saa leiriytyä syrjäiseen paikkaan, kunhan muistaa siivota jälkensä.
Nuotiota tai muuta avotulta ei saa tehdä ilman lupaa toisen maille paitsi hätätapauksissa, mutta metsäpalovaroituksen aikaan avotulta ei saa sytyttää edes maanomistajan luvalla. Retkikeitintä, valaisinta tai vastaavaa laitetta sitä vastoin saa käytellä milloin vain. Rauhoittamattomia kukkia, metsämarjoja ja sieniä saa poimia.
Veneilijän on vielä muistettava vesiliikennesäännöt. Pienelläkin veneellä voi lähteä merelle, jos ilma on kaunis. Tuuli voi voimistua nopeastikin, ja voi olla ettei paluumatka enää onnistu.
”Merikelpoisen veneen koko kasvaa aallonkorkeuden myötä. Meripelastuslaki edellyttää, että vene on asianmukainen myös sääolosuhteisiin nähden”, merenkuluntarkastaja Veli Juutinen sanoo.
”Ja pelastusvälineiden on oltava mukana aina veneilemään lähtiessä.”