Kehitteillä oleva uusi valtakunnallinen tietoliikenneoperaattori lähtee kovaan kisaan vahvoin eväin. Oulun kaupungista voi tulla yksi operaation suurimmista hyötyjistä.
Oulun kaupungilla olisi ollut vuosien mittaan monta tilaisuutta luopua 45,3 prosentin omistusosuudestaan Oulun Puhelimesta. Jos niin olisi tehty, nyt luultavasti kaduttaisi pahasti. On nähtävissä, että omistuksen rahallinen arvo voi lähitulevaisuudessa kasvaa suuresti. Samalla tietysti nousee niiden entisten puhelinosakkeiden arvo, joita yksittäiset omistajat ovat siirtäneet arvo-osuusjärjestelmään.
Arvonnousun edellytyksenä on, että kuuden alueellisen puhelinyhtiön ja Finnet Oy:n tekemät suunnitelmat toimivat odotettuun tapaan. Osakkeiden mahdollinen uusi arvo realisoituu vasta sitten, jos syntyvä tietoliikennekonserni viedään pörssiin -- kuten järkevää olisi.
Pörssiin menoa ei ole vielä suorin sanoin julki tuotu, mutta sitä uusien järjestelyiden mielekkyys selvästi edellyttää. Ilmoitettu tavoite "pääomamarkkinakelpoisesta kokonaisuudesta" ei myöskään muuta voi tarkoittaa.
Paikallisten ja maakunnallisten puhelinyhtiöiden Finnet-liitto on nilkuttanut pahasti riitaisena. Tammikuussa viisi isoa puhelinyhtiötä erosi siitä kokonaan, Oulun Puhelin joukosta suurimpana.
Tiistaina kerrottu uutinen on johdonmukainen askel tästä eteenpäin. Entinen Finnet-liitto askeltaa nyt kahteen eri suuntaan. Siinä olleet isot yhtiöt kehittävät uutta valtakunnallista tietoliikenneoperaattoria ja pienemmät jäävät harjoittamaan entistä perusliiketoimintaa. Sekään ei ole huono vaihtoehto. Esimerkiksi pankkialalla on nähty, että suurten konsernien katveeseen on jäänyt tilaa myös paikalliselle tai alueelliselle toiminnalle, joka ei tavoittele mitään kuita taivaalta.
Mutta Oulun Puhelin on sen kokoinen ja siinä asemassa oleva yhtiö, että sille ainoa luonteva rooli on olla vahvasti mukana kehittämässä uutta, toistaiseksi nimetöntä yritystä. Paikallisuus vaihtuu valtakunnallisuuteen, jossa ovat jo osina DNA:n matkapuhelintoiminnot sekä osaaminen kiinteissä puhelinverkoissa ja laajakaistoissa.
Jalansijaa ei ole valmiina suurissa kaupungeissa kuten Helsingissä, Turussa ja Tampereella, mutta muuten yhtiöllä on lankaverkkoja eri puolilla maata. Sillä on täydet edellytykset ryhtyä kilpailemaan Elisan ja Telia-Soneran kanssa. Tällaiselle toiminnalle on maassa tilaa, ja samalla kuluttaja saa uusia vaihtoehtoja.
Tosin pelkkä raju hintakilpailu ei välttämättä ole kuluttajan etu, jos se samalla syö operaattorien rahkeita uusien palveluiden kehittämiseltä. Suomella ei ole enää tietoliikenneteknologiassa ja etenkään uusissa palveluissa mitään erityistä edelläkävijän roolia. Uuden yrittäjän taustayhteisöt ovat sen verran vahvoja, että on lupa odottaa kilpailua myös todellisessa tuotekehittelyssä.
Oulun kaupungin osalta tilannetta voi verrata valtionyhtiöiden pörssiin menoon. Tähän asti Oulun Puhelimen omistuksesta luopuminen ei olisi ollut mielekästä. Asia menee uuteen harkintaan, kun kaupungin käsissä on merkittävä siivu valtakunnallisesta teleyhtiöstä. Etenkin jos edessä on pörssiin listautuminen ja omistuksen arvon huomattava nousu, kaupunki joutuu väkisinkin miettimään omia päätöksiään.
Suomen valtio on omistuksiaan myymällä pystynyt keräämään huomattavia tuottoja ja olisi kerännyt vielä enemmän, jos Sonerasta olisi ymmärretty luopua oikeaan aikaan. Ensin on kuitenkin nähtävä, kuinka puhelinyhtiöiden suunnitelmat muuttuvat todellisuudeksi.