Oulun profetiaksi ja heinoslaisuudeksi kutsutusta hengellisestä liikehdinnästä saadaan mahdollisesti uutta tietoa lähiaikoina, kun aihetta koskeva dokumenttielokuva valmistuu ensi kesänä. Aihe on erityisesti oululaisnäkökulmasta mitä kiinnostavin. On oikeastaan ihme, etteivät elokuvan- tai kirjantekijät ole tarttuneet siihen aikaisemmin.
Oulun profetia sai alkunsa 1960, kun oululainen Laila Heinonen katsoi saaneensa jumalallisen viestin Neuvostoliiton hyökkäyksen ja maailmanlopun uhasta sekä Suomen kansan pelastumisen mahdollisuuksista.
Oulun seudulle painottuneen toiminnan kuohuttavimmat vaiheet koettiin 1967, jolloin nuoriso mellakoi liikettä vastaan Oulun keskustassa ja jolloin heinoslaisten väitettiin suunnitelleen Haukiputaan kirkon polttamista. Jälkimmäisen, sitkeästi eläneen väitteen paikkansapitämättömyys taisi jo tulla todistetuksi Haukiputaan entisen kirkkoherran Erkki Jokelan suulla keskiviikon Kalevassa.
Dokumenttielokuva toivottavasti kumoaa joitakin muitakin kohuttuun liikkeeseen liittyviä oletuksia ja väitteitä, jotka ovat eläneet Oulussa näihin päiviin asti. Kahden olennaisen todistajan kuvaukset jäävät tosin nytkin kuulematta, kun Turun seudulla tätä nykyä elävät Laila Heinonen ja hänen sisarensa Aune Heinonen eivät aio olla mukana elokuvassa.
Heinoslaisuuden nousulle on haettu selitystä erityisesti 1960-luvun vaihteen epävarmasta maailmanpoliittisesta tilanteesta ja sen vaikutuksesta Suomen henkiseen ilmapiiriin. Epävarmuus kärjistyi vuoden 1961 noottikriisiin. Erilaisilla murroksen tai epävarmuuden ajoilla on selitetty muidenkin hengellisten tai yhteiskunnallisten liikkeiden syntyä herätysliikkeistä aina puukkojunkkareihin.
Vanhat selitysmallit kannattaa ajoittain kyseenalaistaa, sillä yhteiskunnan voi aina sanoa olevan jonkinasteisessa murroksessa. Parhaassa tapauksessa tuleva dokumenttielokuva joko todistaa vanhan teorian lopullisesti oikeaksi tai nostaa esiin uuden ja paremman selityksen.
Hurmosliikkeitä on syntynyt Suomessa aika ajoin läpi historian. Viime vuosisadallakin niitä nähtiin useita, merkillisimpänä ehkä Kokkolan seudulla 1920-luvulla nuoren Maria Åkerblomin ympärille noussut åkerblomilaisuus.
Maallistuneessa ja materialistiseksi sanotussa yhteiskunnassa uusien hurmosliikkeiden nousu vaikuttaa äkkipäätään epätodennäköiseltä. Toisaalta maallistuminen ja vanhojen arvojen katoaminen voi olla juuri sellainen taitekohta, joka ehkä synnyttää liikkeitä.