Tänään tulee kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun Oulun kaupunkia kohtasi sotiemme tuhoisin pommitus. Olin silloin valtimolainen koululainen noin 30 000 hengen Oulussa.
Vakinaisen palokunnan palopäällikkö oli määrännyt ilmasuojelujoukkojen sotilaspojan palolaitoksen (Kauppurienkatu 24) lähetiksi. Meitä oli 20–30 poikaa komennettuna näihin tehtäviin.
Maanantaina 21.2.1944 kello 19 jälkeen alkoivat ilmahälytyssireenit ulvoa, mikä tiesi minulle lähtöä paloasemalle.
Laitoin ilmasuojelujoukot-käsivarsinauhan hihaan – muuten viranomainen määrää väestönsuojaan.
Kävelin pikkupakkasessa vähälumisia Albertin- ja Uusikatuja paloasemalle, jonne myös palopäällikkö tuli antaakseen viimeisiä ohjeita. Jäin yksin!
Paloautot oli ajettu ulos hallista kadunvarteen ja palomiehet olivat suojassa läheisen Laanaoja sillan luona.
Kello 20. jälkeen alkoi kuulua heikkoa lentokoneen surinaa ja voimakkaita räjähdyksiä. Neuvostoliiton lentorykmentin 25 pommikonetta kahdeksassa aallossa lensi kaupunkia pommittamaan miina- ja palopommein.
Autohallin ikkunasta saatoin seurata saksalaisten ilmatorjuntaa, valojuovasuihkuja pimeällä taivaalla. Osumaa ei saatu korkealla lentäviin pommittajiin.
Palolennätin alkoi piristä ja tein palokunnan lähtöhälytyksen. Pommitus kesti ehkä toista tuntia, enkä muista kuulleeni ilmavaaran päätössignaalia ollenkaan.
Paloja syttyi 13 paikkaan, yhtyen kahdeksaksi paloalueeksi. Niiden voimallisuutta kuvaa se, että siskoni näki ilmavalvontatornista noin 200 kilometrin päästä palojen kajastuksen taivaanrannalla.
Apuun saapui palokuntia läheltä ja kaukaa, Kokkolaa ja Haaparantaa myöten. Saksalaisia sotilaita oli lisäksi sammutustöissä lähes pataljoona.
Kaikkiaan vaurioitui tai tuhoutui noin sata rakennusta. Tuomiokirkko varjeltui tuholta, vaikka lähistö paloi pahoin. Joka kymmenes kaupunkilainen jäi kodittomaksi, henkensä menetti neljä ja 22 haavoittui.
Minunkin molemmat opinahjot, varsinainen koulu (Kirkkokatu 45), joka oli saksalaisten hallinnassa, sekä SKV-yhdistyksen tiloissa (Sepänkatu 7) toiminut tilapäinen koulu ja oppilaskoti paloivat tuona yönä perustuksiaan myöten.
Tähän päättyi myös tältä erää koulukäyntini Oulussa. Alkoi toinen sodan aiheuttama evakkomatka sukujuurilleni Keski-Pohjanmaalle suorittamaan keskeytynyttä lukukautta loppuun. Ensimmäisen tein talvisotaa pakoon kotoa Pohjois-Karjalasta.
Sven Romar
metsänhoitaja, eläkkeellä
Rovaniemi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.