Missä menet Oulun perhehoito? (Kaleva 8.4.) herätti paljon ajatuksia. Olemme mieheni kanssa toimineet Oululle perhehoitajina 11 vuotta, hoitaneet yli 50 nuorta, joiden tilanne on ollut niin haastava, että vaihtoehto olisi ollut laitos, ja sieltä osa on meille tullutkin.
Työllämme olemme säästäneet kaupungille miljoonia verrattuna, että nuoret olisivat olleet heille sopivissa laitoksissa. Näistä nuorista on tullut osa meidän perhettämme ja he ovat jättäneet jäljen sydämiimme.
Olen vuosia ollut mukana neuvottelemassa perhehoitajien puolesta kaupungin virkamiesten kanssa. Ja pitkän kokemukseni vuoksi useat perhehoitajat kysyvät minulta neuvoa yksittäisten perheiden haastekohdissa neuvotteluissa kaupungin kanssa.
Mielestäni on aiheellista kysyä, että miksi hyvinvointilautakunta ei suoraan kuule perhehoitajien edustajia heitä koskevissa asioissa? Viimeiset kolme vuotta perhehoitajat ovat yrittäneet tulla kuulluksi ja otetuksi osaksi valmistelua.
Kuuleminen ja kyselyt ovat kuitenkin olleet näennäisiä. Eikö lautakunnan olisi hyvä kuulla kolikon toinenkin puoli? Ja tehdä sen jälkeen hyviä päätöksiä. Perhehoitajat eivät ole hankalia tai kohtuuttomia.
Jos joku kuvittelee, että perhehoitajana tulee rikkaaksi ja saa helppoa rahaa vähällä vaivalla, niin erehtyy.
Perhehoitajana avaat kotisi arvostelulle, vieraille lapsille, heidän perheilleen ja virkamiehille, jotka vastaavat lapsen asioista. Koko perheesi on jatkuvan tarkkailun alla ja vastaat tekemisistäsi lain ja lapsen sijoittaneen kunnan edessä 24/7, 365 päivää vuodessa.
Tuntipalkan voidaan laskea olevan 1,08–2,52 euroa miinus verot. Vaikka perhehoidon paras anti on onnistumisissa, ei sen tulisi olla orjatyötä. Palkkiot määräytyvät lapsen hoidettavuuden mukaan, josta taas perhehoitaja ja kaupunki ovat usein eri mieltä. Jos perhehoitaja hoitaa työnsä hyvin ja lapsen ongelmat vähenevät, vähenevät myös perhehoitajan tulot.
Viime vuonna Kalevan mukaan perhehoidon kustannukset vähenivät 200 000 euroa. Sama säästö olisi saavutettu sijoittamalla 3–4 nuoruusikäistä laitoksen sijasta perheeseen.
Oululla oli vielä vuonna 2016 perheitä, joissa oli koulutus ja kokemusta nimenomaan nuorien hoidosta. Paikkoja oli 36 nuorelle, nyt jäljellä on 2–8 paikkaa, jotka ottivat nuoria ja pärjäisivätkin heidän kanssaan. Oululla lopettaneet, töihin palanneet tai yksityiselle toimijalle siirtyneet perhehoitajat lähtivät juuri kohtelun vuoksi.
Nämä perhehoitajat sanovat, että lasten ja heidän lähiverkostonsa kanssa aina pärjää, mutta väsymys ja pettymys on kohdistunut kaupunkiin ja sen perhehoidolle valitsemaan suuntaan.
Olemme ehdottaneet Oululle ulkopuolisen selvitysmiehen ottamista selvittämään organisaation ongelmia ja solmukohtia, mutta tämä toive ei koskaan ole toteutunut.
Meidän perheemme kohdalla on myös aika valmistella lapun luukulle laittoa. Meillä viimeinen pisara oli palvelupäällikön ja parin palveluesimiehen minulle pitämä puhuttelu, vaikka olin ainoastaan vaatinut lapselle hänelle kuuluvia palveluja, lastensuojelulain noudattamista ja päätösten antamista kirjallisesti ja yhteisesti allekirjoitetun sopimuksen mukaan.
Perhehoitajana toimiminen on meille sydämen asia, joka opetti paljon niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Näin ei voi jatkaa.
Saara Niskala
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.