kari.sankala@kaleva.fi
Etteikö Oulun päivinä tapahdu mitään merkittävää?
Ainakin tällä kertaa päivien aikaan tehtiin merkittävä arkeologinen löytö uuden virastotalon tontilta aivan kaupungin sydämessä.
Sitä, onko Museovirasto velttoillut ennakoivissa tutkimuksissaan vai ei, on turha aprikoida. Itse asiassa virastokorttelista löytyneet hirrenpätkät olivat suureksi osaksi puretun Hansapäädyn alla. Niinpä sinne ei ole ollut arkeologeillakaan asiaa ennen kuin kaivurit olivat aloittaneet työnsä.
On siis turhaa viisautta osoitella saati hirttäytyä keskustelussa hirrenpätkiin.
Olivatpa hirret sitten mitä tahansa, niin ainakin naapuritontilla sijaitsevan talon viidennen kerroksen ikkunasta kurkistettuna kehikko näyttää laituriarkulta. Näin Oulun yliopiston arkeologian lehtori Pentti Koivusen teoria olisi tosi.
Tietysti kehikko voi olla se etsitty Oulunlinnan torni, joka on upotettu vihollisen pelossa soistuvaan sisävesilampeen. Lammesta oli yhteys Oulujoen suistoon.
Vai olisiko kyse sittenkin vanhan hevostallin varastokellarista, joka on jossakin vaiheessa täytetty, kun pohjavesi pyrki kellarista itse talliin?
Pankaapa oululaiset mielikuvitus rullaamaan. Siinä ei kaivata digibokseja eikä muita teknisiä apuvälineitä.
Jos kyse on jostakin Oulun historian kannalta todella merkittävästä löydöstä, niin riittääkö pelkkä dokumentointi? Eikö hirsiä voi säilöä sijoilleen?
Ajatuksissa on ollut oman hirsivitriinin sijoittamisesta virastotalon aulaan. Hirret siis nostettaisiin sijoiltaan ja lyötäisiin uuden virastotalon aulassa lasikaappiin.
Idea on mielenkiintoinen, mutta onko se riittävän pitkälle mietitty vai vain äkkipäätä keksitty, jotta työmaa voisi jatkaa.
Voiko vitriinin sijoittaa sijoilleen virastotalon alle niin, että hirsikehikko olisi nähtävissä ala-aulaan lattian läpi?
Pysäköintihallista hirsikehikko söisi muutaman autopaikan. Hirret säilyttäisiin jonkin sortin kovamuovilaatikon, jossa kosteusolot voidaan pitää sellaisina, etteivät hirret kuivettu ja haurastu eikä itse virastotalo homehdu todellisen hirsivitriinin kosteudesta.
Kaupunginjohtaja Matti Pennanen voisi kulmahuoneessaan hyödyntää aiempaa työkokemustaan ja piirtää jopa rakennustekniset suunnitelmat.
Vitriinin toteutukseen voi käydä katsomassa mallia Turusta.
Turun taidepalatsi Aboa Vetus & Ars Nova -museo sijaitsee entisen Rettigin palatsin alueella ihan Turun tuomiokirkon naapurissa.
Taidepalatsissa nykytaide ja keskiaikainen Turku ovat sulassa sovussa. Keskiaikainen Turku löytyy taidepalatsin alta. Sinne on yleisöllä pääsy, mutta myös nykytaiteen museon kahvilasta ja myymälästä näköyhteys lattian läpi.
Kokonaisuutena turkulaiset ovat hoitaneet keski- ja nykyajan yhteensovittamisen todella hienosti ja mielenkiintoisesti.
Voin todella lämpimästi suositella tutustumista. Tunti Turun taidepalatsin uumenissa tuntui osaavassa opastuksessa lyhyeltä ajalta. Toki keskiaikaiseen Turkuun on mahdollisuus tutustua omatoimisestikin kellarissa, sillä opasteet museossa on hoidettu hyvin.
Turku ei ole ainoa esimerkki, josta oululaiset voivat ottaa mallia. Maailmalta vastaavia ratkaisuja löytyy runsain mitoin. Kyse on tietenkin rahasta ja halusta. Luvatusta viikosta on vielä käyttämättä päivä pari. Kannattaa pysähtyä kuuntelemaan ja miettimään ennen kuin ruopaisee.