Oulun kaupunginorkesterin noususta Suomen sinfoniaorkesterien kärkikastiin on huhuiltu 1990-luvulta saakka. Mutta puhettahan maailmaan mahtuu, eikä ihminen yleensä usko ennen kuin omin korvin kuulee.
Viimeistään Oululaisten tekemien Leevi Madetoja -levytysten myötä huhut soittajiston tasokkuudesta on myös laajemmissa musiikkipiireissä alettu ottaa vakavasti. Väitteiden totuusarvon kun on halutessaan voinut tarkistaa Alba-yhtiön julkaisemilta äänitteiltä, joita on kehuttu vuolaasti monissa ulkomaisissakin arvioinneissa.
Viimeksi Classics Today -internet-julkaisussa (www.classicstoday.com) David Hurwitz suitsuttaa innostuneesti Madetoja-sarjan neljännestä cd:stä: "Siispä hurraata Arvo Volmerille ja hienolle Oulun kaupunginorkesterille Madetojan 3. sinfonian levytyksestä, jonka kokonaisuutena täytyy olla tähän saakka julkaistuista paras."
Suuret odotukset täyttyivät
Turun musiikkijuhlien pitkäaikainen taiteellinen johtaja Martti Rousi uskookin Oulun kaupunginorkesterin olevan Sinfonia Lahden jälkeen seuraava kokoonpano, joka nousee valokeilaan.
Hän kutsui oululaiset esiintymään tiistaina juhlilleen Turun Mikaelinkirkkoon kuiskaten ikään kuin sivulauseessa toivomuksen, että Helsingin juhlaviikot tätä kautta heräisivät vähitellen huomaamaan oululaisten olemassaolon.
Vielä konsertin jälkeenkin Rousi tunsi tehneensä oikean ratkaisun : "Olen erittäin iloinen Oulun kaupunginorkesterin vierailun toteutumisesta. Minulle henkilökohtaisesti oli suuri asia, että se tapahtui suunnittelemassani muodossa; Madetojaa, Kokkosta, Sibeliusta, ja Monica Groop solistina. Itse konserttikin onnistui hienosti ja yleisöä kirkkoon tuli säätilaan nähden runsaasti, noin 700, eli kirkon alaosa täyteen."
Mikaelinkirkon lehterit oli tilapäisesti suljettu, koska kirkkoon rakennetaan paraikaa uusia urkuja ja rakentajat tarvitsevat penkit omaan käyttöönsä.
Arvo Volmerin johtama Oulun kaupunginorkesteri ja Monica Groop esittivät noin 28:n celsiusasteen intiaanikesässä hikoillen Leevi Madetojan Traagillisen episodin ja Koskelaskun oopperasta Juha op. 74, Joonas Kokkosen laulusarjan Lintujen Tuonela (1958) P. Mustapään runoihin, Jean Sibeliuksen yksinlauluja ja Sinfonian nro 3 C-duuri op. 52.
Madetojaa parempi lähestyä talvella
Madetoja-levytysten valossa olisi odottanut Martti Rousin tilaavan Sibeliuksen sijasta päätösnumeroksi Madetojan 3. sinfonian, mutta taiteellisella johtajalla oli vahva näkemyksensä siitä, kuinka raskasta pakettia kannattaa kesäaikaan tarjota:
"Luontevaahan se olisi ollut, mutta kymmenen vuoden kokemuksella tunnen jo turkulaisyleisön. Se haluaa konsertin loppuun teoksen, joka sisältää tuttuja elementtejä. Madetoja on helposti kuunneltavissa, mutta se on kaikille niin 'uutta', että sitä kuuntelee mieluiten ensimmäistä kertaa talviaikaan eikä tällaisessa kesäkonsertissa."
Lisäksi Rousi oli halunnut ottaa ohjelmavalinnassa huomioon Lars Sonckin 23-vuotiaana polyteekkarina piirtämän Mikaelinkirkon (1905) sisätilojen jugend-ornamentiikan, joka suuresti poikkeaa rakennuksen punatiilisestä ulkokuoresta. Kadulta päin katsottuna kirkko ilmentää karskimpaa saksalaistyylistä uusgotiikkaa.
"Lars Sonck olisi halunnut kilpailun voittaneesta ehdotuksestaan poiketen muuttaa kirkon ulkokuorenkin jugendiksi, mutta kirkkovaltuusto asettui poikkiteloin ja lopulta vain sisätilat muutettiin. Jugend-ilmapiiri tietysti sopii Sibeliuksen musiikkiin ja tavallaan myös Kokkosen Lintujen tuonelan symboliikkaan."
Erot ovat tasoittuneet
Konserttiyleisön joukossa näkyi entisiä Oulun kaupunginorkesterin muusikkoja, kuten Turun kaupunginorkesterin käyrätorven äänenjohtaja Olli Hirvonen, joka muutti Oulusta Turkuun vuonna 1984. Hirvonen on sen jälkeen aktiivisesti seurannut Oulun kaupunginorkesterin kehitystä sekä kuuntelijan että avustajan ominaisuudessa.
"Oulun orkesterihan on mennyt eteenpäin todella suurin harppauksin. Siinä on paljon nuoria, innostuneita muusikkoja, jotka suhtautuvat työhönsä vakavasti. Soitto on erittäin tasapainoista. Tullessani Turkuun oli Oulun ja Turun kaupunginorkestereiden tasoero selvästi kuultavissa, jälkimmäisen hyväksi, mutta se on kyllä kuroutunut umpeen", hän arvioi.
"Puhaltajana en voi kuin ihailla Oulun orkesterin puupuhaltimien ja vaskien tasaista sointia. Jousistoa pitäisi saada vielä kasvatettua; se oululaisten soitossa on selkeästi ongelmana. Tampereella, Turussa, Lahdessa ja Oulussa on nykyään hyvät orkesterit eikä niitä ole syytä laittaa minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Nyt löytyy muusikkoja, joita orkesterityö kiinnostaa. Vielä 20 vuotta sitten oli vaikea saada ammattitaitoisia jousisoittajia Oulun korkeudelle."