"On itsensä pettämistä kuvitella, että voimme ensi vuonna elää nollalinjalla. Jos teatterin budjettiraamiin ei kosketa ja yleiset toimintakulut nousevat, mistä se on pois? Työstä pitää säästää, kun seinistä ei voi", laskee Oulun kaupunginteatterin johtaja Ahti Ahonen ja höystää puhettaan muutamalla ärräpäällä.
Ennakkotiedot kaupungin ensi vuoden budjetista kertovat, että kulttuurilaitosten pitää tulla toimeen suurin piirtein samalla rahamäärällä kuin kuluvana vuonna.
Ahonen toivoo, että asioista puhuttaisiin jo talousarvion valmisteluvaiheessa niiden oikeilla nimillä. Teatterinjohtajalle nollalinja tarkoittaa käytännössä esitysten vähentämistä tai pakkolomia.
"Kukaan ei ole kirkastanut minulle, onko kyse spekulaatiosta vai olemmeko todella valmistautumassa toiminnallisiin leikkauksiin. Tästä ei saisi julkisuudessa keskustella, koska Oulussa ei kuulemma ole tarkoitus leikata kulttuuria. En ymmärrä tällaista kaksinaamaisuutta. Meillä teatterissa ei ainakaan ole enää muita säästökohteita kuin toiminnan leikkaaminen."
Tilannetta hankaloittaa Ahosen mukaan muun muassa se, että kaikki teatterialan työehtosopimukset laukeavat tammikuun lopussa.
"Yhtään ainutta sopimusta ei helmikuussa ole enää voimassa. Jos samalla myös sisäinen laskutus kaupungissa kasvaa ja se pitää kompensoida henkilöstömenoista, teatterimme tarjontaan tulee jonkin sortin lovi. Tilavuokrat muodostavat kolmanneksen menokehyksestämme, mutta kun ne ovat kaupungissa pyhä lehmä, niin piste."
Tämä on arvottamista
Ahonen ei ole ensimmäinen teatterinjohtaja Oulussa, joka löytää ratkaisun talouspulmiin tarjonnan fiinimmästä päästä: oopperasta.
"Oopperan tekemisessä on Oulussa mukana monta osapuolta, mutta siinä palaa aika paljon myös teatterin rahaa. Oopperan valmistaminen tapahtuu elokuussa. Yksi mahdollisuus on, että otamme silloin kertarytinällä pakkoloman ja keskeytämme palkanmaksun. Se olisi muulle esitystoiminnalle vähiten tuhoisaa."
Toisena mahdollisena vaihtoehtona Ahonen näkee sen, että teatteri poistaa yhden ensi-iltaparin, mikä tarkoittaa noin 70 esitystä ja niiden pääsylipputulot.
"Yhtä esitystä ei ole järkevää poistaa ohjelmistosta, vaan pitää ottaa pari, koska rakennamme ensi-illat tuotantopareittain. Isolla ja pienellä puolella täytyy olla näytös, koska taloa ei kannata lämmittää puoleksi tyhjänä. Oopperalle ei välttämättä ole aina vastabiisiä, jolloin voisimme lomauttaa koko porukan ja siinä menisi vain kymmenen esitystä."
"Mutta minä en saisi keskustella tästä; sitä pidetään epäsopivana. Minua on jo haukuttu oopperan murhaajaksi. En tiedä miksi ooppera olisi säästöspekulaatioiden ulkopuolella sen paremmin kuin teatterikaan. Kaikki asiat pitää panna samaan läjään. Tämähän on arvottamista."
Lopettaminen edullisinta
"Ensi vuonna meillä ei ainakaan mitään isomusjuttuja tehdä. Joudumme toimimaan pienillä kokoonpanoilla. Vierailijoita käytetään niin vähän kuin mahdollista", Ahonen sanoo.
Kun toimintaa vähennetään, vähenevät myös valtionosuudet, sillä valtion tuki on suoritusperusteista ja se lasketaan henkilötyövuosina.
"Vuoden viiveellä rupeavat kaupungin saamat valtionosuudet leikkaantumaan. Toiminnan vähentäminen tuo toisesta päästä tappiota."
Henkilökunnan määrään ei teattereissa ole ollut tapana puuttua, mutta teatterinjohtajalle itselleen sekin vaihtoehto käy.
"Minut voi ensimmäisenä irtisanoa tuotannollis-teknisistä syistä. Pääsisin eläkkeelle. Ei tätä hölmöilyä kauhean kauan viitsi katsoa."
Ahonen heittää vielä vähän lisää löylyä toteamalla, että kaupungille olisi edullisinta lopettaa koko teatteri.
"Tämä on kerrassaan huono bisnes. Suomessa ei ole yhtään teatteria, joka pyörisi ilman subventioita. Tai sitten sillä täytyy olla ravintolatoimintaa tamperelaisen Teatteri Palatsin tapaan."