Kallioparkki olisi ollut Oulun keskustalle hyödyllinen ratkaisu. Nyt se on tarpeen unohtaa ja keskittää voimat keskustan kehittämiseen muilla tavoin. Parkkiväittelyn jälkeen ei pidä etsiä syyllisiä, vaan uusia mahdollisuuksia.
Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen toi maanantai-iltana valtuustolle todellisen paikallisen uutispommin. Kallioparkin rakentaminen on poistettu budjettiesityksestä, eikä sitä aiota viedä eteenpäin.
Syitä luopumiseen oli kaksi, ja molemmat ovat omiaan nostamaan kysymyksiä. Riittävä määrä keskustan tontinomistajia ei ollut riittävän sitoutuneita investointeihin. Hankkeen kustannus oli myös noussut 32 miljoonasta eurosta 60 miljoonaan.
Kallioparkkia oli perusteltu nimenomaan keskustan elinvoimaisuudella, ja sellaisen pitäisi olla juuri ydinkeskustan tonttien omistajien intresseissä. Totuus näytti loppusuoralla toiselta, mikä on hyvin erikoinen tilanne vuosikausien valmistelun ja kaavamuutosten jälkeen.
Kustannusarvion tuplaantuminen pakottaa myös kysymään, miltä pohjalta laskelmia oikein oli tehty. Vaikka vaihtoehtojen ratkaisumallit eivät ole aivan vertailukelpoisia, olisi todellinen suuruusluokka pitänyt paremmin pystyä hahmottamaan ennen loppuvaihetta.
Kaleva on vuosien mittaan pääkirjoituksissaan ottanut selvästi kantaa kallioparkin puolesta. Pääperusteluna on ollut huoli Oulun keskustan elinvoimaisuudesta. Kallioparkki olisi tarjonnut pitkäaikaisen ratkaisun, jonka myötä keskustassa olisi voinut lähteä liikkeelle isoja investointeja.
Mutta mitään sellaista ei voi rakentaa, jota ei voi rakentaa. Pennanen ansaitsee tunnustuksen siitä, että vihelsi pelin poikki. Vaarana olisivat olleet jälleen uudet viivytykset asiassa, jota on jo muutenkin vatvottu tolkuttoman kauan ja joka on ehtinyt nousta monille elämää suuremmaksi kysymykseksi. Mikään toinen päätös ei ole herättänyt yhtä suuria intohimoja. Etenkin vastustajat ovat olleet hyvin äänekkäitä, vaikka kannattajilla näytti olevan valtuustossa enemmistö.
Nyt kaikki tämä energia pitäisi pystyä suuntaamaan yhteiseksi hyväksi.
Ensimmäistä kertaa vuosiin ainakin lähtökohtatilanne on selkeä. Kallioparkkia ei tule. Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että Oulun keskustaa on kohennettava ja että pysäköinti- ja liikenneongelmat on ratkaistava.
Kallioparkin vastustajat ovat kiitettävän aktiivisesti tuoneet esiin omia pysäköintivaihtoehtoja kuten kansiparkkiratkaisuja. Niiden toteuttamisen realismi, vaikutukset ja rahoitus on nyt nopealla tahdilla selvitettävä. Tärkeintä on välttää tontti- ja kaavakiistojen loukku, joka jumittaisi kaiken jälleen vuosiksi.
Oulun käy kalpaten, jos keskusta ei nykyisestä elävöidy ja liiketoiminta jää isojen markettien varaan. Kävelykatualueen peruskorjauksen on määrä alkaa ensi vuonna, eikä se ole kallioparkkiin sidottu asia. Ilme siis ehostuu, mutta keskustan turvaksi tarvitaan myös rakenteellisia päätöksiä ja ennen muuta yksityisiä investointeja. Nopeinta olisi lähteä liikkeelle matkakeskuksesta, jonka kaava on kunnossa, ja koettaa levittää keskustailmettä koko aseman ja torin väliselle alueelle.
Jos tilanne hoidetaan hyvin, se voi tarjota myös aivan uuden mahdollisuuden elävän keskustan luomiseen. Käsillä on puhdas pöytä ja yhteinen intressi. Yhtä mahdollista on, että asiassa saadaan aikaan jokin uusi riita ja umpikuja. Tämä on oululaisen päätöksenteon kypsyyskoe.
Taistelu on ohi, on aika todeta lopputulos ja nousta pinnalle kallioparkkirintamien juoksuhaudoista.