Hokemalle "Oulussa haisee aina" alkaa olla kaupungissa entistä vähemmän todellista pohjaa. Viime vuoden tilasto osoittaa selvästi, että haisevien rikkiyhdisteiden määrä putosi Oulun seudun ympäristöviraston ilman epäpuhtausmittausten perusteella kolmannekseen vuoden 2004 tasosta, joka sekin oli matalin vuosikymmeniin.
Suurin kiitos kuuluu Stora-Ensolle, jonka kolmen viime vuoden aikana tekemät ilmansuojeluinvestoinnit purevat tilastoissa. Stora-Enson lisäksi Nuottasaaren tehdasalueella sijaitsee myös toinen hajunlähde amerikkalaisomisteinen Arizona Chemical Oy. Sen päästöt eivät ole juuri laskeneet.
Kolmas haisevien rikkiyhdisteiden kiinteä päästöpiste sijaitsee Ruskonselän teollisuusalueella. Se on rakennuseristeitä valmistava Paroc Oy.
Ympäristöviraston tilastoissa eivät näy Ruskon kaatopaikkakaasujen eikä Taskilan jätevedenpuhdistamon lietekasojen hajut, jotka ovat viime vuosina aina silloin tällöin tuoneet oman pistävän lisänsä paikalliseen hajukeskusteluun.
Ympäristötarkastaja Heikki Orava toteaa, että "varsinaiset Oulun ominaishajut tulevat Nuottasaaren tehdasalueelta eli entiseltä Oulu Oy:ltä. Storan sellutehtaan haju lähtee korkealta ja Arizonan matalalta. Leviämisalue on eri. Paroc on myös päästäjä, mutta sen hajut ovat eri tyyppisiä eikä sieltä suunnalta ole kuulunut valituksia. Kaatopaikalta on tullut häiriöilmoituksia, mutta kaatopaikkakaasuja ei tilastoida."
Oravan mukaan viime vuoden hyvä tilanne näkyy myös hajutuntitilastoissa. "Mittarit ovat nykyään niin kehittyneet, että ne reagoivat kutakuinkin samalla hetkellä, kun ihmisen nenä alkaa juuri ja juuri aistia hajua."
Toukokuu tuo hajun
Perinteisesti Oulussa on ryhdytty hajukeskusteluun toukokuun aikana, kun kaupunkiin on tullut kunnolla kevät ja ihmiset oleilevat ulkona aiempaa enemmän. Ilmanalakin muuttuu kesää kohti.
Stora-Enson Oulun tehtaanjohtaja Pentti Ilmastikin tietää kokemuksesta, että keskustelu alkaa "yleensä äitienpäivänä, kun tuulet kääntyvät".
Orava antaa Stora-Ensolle tunnustuksen toimista, joilla haisevien rikkiyhdisteiden määrä Oulun ilmassa on saatu viime vuonna selvään laskuun. 2004 Nuottasaaren tehdasalueelta pääsi haisevia rikkiyhdisteitä 64,8 tonnia, kun viime vuonna määrä oli enää 15,3 tonnia. Työsulku- ja lakkokorjattunakin luku jää 17,7 tonniin.
Stora-Enson päästö tipahti 9,1 tonniin vuoden 2004 noin 56,1 tonnista eli selvästi alle viidennekseen. Vastaavasti Arizona Chemical onnistui vähentämään hajupäästöjään 8,7 tonnista 6,2 tonniin eli matalalta tuprahteleva Arizona on nykyään liki yhtä paha hajunlähde kuin Stora-Enso. Puhekielessä haju menee kokonaan Storan piikkiin.
Ilmasti laskee, että hajupäästöjen väheneminen on puhtaasti sellutehtaalla vuosina 2003 ja 2004 tehtyjen neljän miljoonan euron investointien ansiota. 2003 tehtaalle annettiin väkevien hajukaasujen varapoltin, jonka avulla häiriöpäästöt saatiin kiinni. 2004 rakennettiin laimeiden hajukaasujen keräilyjärjestelmä.
"Molemmat investoinnit tuntuvat kaupunki-ilmassa."
Nuottasaaren tehtaille on anottu uutta ympäristölupaa. Päätöstä odotellaan kesäkuuksi. Haisevien rikkiyhdisteiden ohjearvoksi on annettu syyskuussa 1996 noin 10 mikrogrammaa ilmakuutiossa. Tuon ohjearvon ylittäviä lukuja Oulussa mitattiin joskus 1980-luvulla.