Kalevassa oli (24.2.) mielenkiintoinen ja monipuolinen artikkeli Salakäytävää pitkin Oulu2026:een, jossa siteerattiin Johannes Snellmannin vuonna 1737 kirjoittaman maisterinväitöskirjan De urbe Uloa (Oulun kaupungista), vuonna 2000 julkaistua suomennosta.
Valitettavasti kyseisen suomennoksen relevantein kohta ”Sikäli kuin tiedetään, se [salakäytävä] on nykyään hävinnyt” on virheellinen tai vähintäänkin epätarkka. Samainen virhe tai epätarkkuus oli, ihme kyllä, esiintynyt jo erään aiemman kääntäjän suomennoksessa, joka julkaistiin vuonna 1946.
Latinankielisessä alkutekstissä tuota sanaa ”hävinnyt” vastaa ”abolita”, joka on hävittämistä ja poistamista merkitsevän ”abolêre”-verbin partisiippi, joten suomennoksen pitäisi kuulua: ”Sikäli kuin pitää paikkansa, se [salakäytävä] on nykyään kokonaan poistettu/hävitetty.”
Suuren Pohjan sodan aikana venäläiset joukot polttivat linnan puuvarustukset 29.3.1715, kun ruotsalaiset vetäytyivät Oulusta. Salakäytävä on silti voinut tuolloin säilyä ehjänä, koska vielä vuonna 1731 P. Cedersparren kerrotaan tehneen merkinnän käytävästä luetteloidessaan linnan rakennuksia. Näin ollen lienee mahdollista, että salakäytävä tuhottiin vasta 1730-luvun puolivälin tienoilla.
Tehtiinkö se täyttämällä kyseinen tila jollain maa-aineksella tai jotenkin muuten, lienee melko vaikeaa todistaa arkeologisesti, muttei kai aivan mahdotonta. Olisikohan salakäytävän tahallisen tuhoamisen syynä voinut olla lievä sortumavaara sen yläpuolella, jos se oli ehtinyt rapistua samoissa määrin kuin linnan muut rakenteet Snellmannin vuonna 1737 kuvauksessa?
Timo Sironen
FT, antiikin kielten ja kulttuurin yliopistonlehtori
historiatieteiden tutkimusyksikkö
Oulun yliopisto
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.