Oulun lan­get­ta­ma "e­li­ni­käi­nen" port­ti­kiel­to on pysynyt 80 vuotta täyt­tä­vä M.A. Num­mi­sen mie­les­sä

Taiteilija M.A. Nummisen luonteenlaatu paljastuu, kun selaa hänen kotisivujensa ansioluetteloaan, CV:tä.

M.A. Numminen on kirjoittanut valmiiksi muistelmiensa ensimmäisen osan. Vuoteen 1989 ulottuva kirja ilmestyy syksyllä nimellä Kaukana väijyy ystäviä.
M.A. Numminen on kirjoittanut valmiiksi muistelmiensa ensimmäisen osan. Vuoteen 1989 ulottuva kirja ilmestyy syksyllä nimellä Kaukana väijyy ystäviä.
Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Laaja-alainen ja monipuolinen, utelias ja lapsenmielinen.

Taiteilija M.A. Nummisen luonteenlaatu paljastuu, kun selaa hänen kotisivujensa ansioluetteloaan, CV:tä.

Monisyinen tuotanto paljastaa Nummisesta hillittömyyksiä rakastavan filosofisen klovnin, joka liikkuu sujuvasti lastenohjelmien eläinhahmoista teoreettiseen filosofiaan, iskelmällisistä renkutuksista elektronimusiikin kautta klassiseen lied-laulantaan.

Suosion lasten parissa ymmärtää. Hänen lapsille suunnatut laulunsa eivät ole valmiiksi pureskeltua ja ylhäältä alas katsovaa lallattelua. Nummisen jänishahmo Gommi ja muusikkoaisapari Pedro Hietasen Pommi ovat lasten kanssa samalla tasolla ja siksi rakastettuja.

– Lapset ovat minulle tasaveroinen yleisö aikuisten kanssa. Aikuiset vain tekevät useimmiten sen virheen, että tilaavat liian pitkän lastenkonsertin, koska itse haluavat kuunnella lastenlauluja. Puoli tuntia olisi lapsille riittävästi, jotta heidän keskittymiskykynsä säilyy, sivaltaa Numminen sähköpostitse.

Jos hän on omaperäisillä ideoillaan haastanut lapset ajattelemaan, erikoisella äänenmuodostuksella laulava Numminen oli aikoinaan haasteellinen lähestyttävä aikuisille.

Narisevaääninen Numminen kujeili yleisön kustannuksella, joskin teki sen herrasmiesmäisen korrektisti.

Seksuaalioppaista sanoituksensa ammentaneet laulut olivat sensuurin hampaissa. Myös legendaarinen Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa -tangopastissi oli radion soittokiellossa.

– Minusta hauskat seksuaalivalistuslaulut olisivat saaneet levitä koko Suomen kansan korviin, mutta Yleisradion ohjelmaneuvosto oli eri mieltä asiasta, Numminen kuittaa.

Hänen piti tehdä 1960–70-luvun taitteessa jäähyväislevynsä. Numminen levytti Jani Uhleniuksen kanssa Louis Armstrongin 1930-luvulla tunnetuksi tekemän swing-kappaleen Jeepers Creepers. Toisin kävi, levy ei jäänyt viimeiseksi.

– Singleni Kissa vieköön oli valtava myyntimenestys ja soi ahkerasti radiossa. Pari vuotta myöhemmin levytin laulun ruotsiksi, Katten också, ja siitä tuli läntisessä naapurimaassa vielä suurempi hitti.

Numminen on kertonut erityisestä musiikillisesta rakkaudestaan jazziin ja tangoon. Hän yhdisti niitä tuuratessaan lukiolaisena niin ikään somerolaisen säveltäjämestari Unto Monosen tangoyhtyeen rumpalia.

Numminen liitti soittoonsa jazzillista fraseerausta, mikä ei Monosta miellyttänyt.

– En pidä tavanomaisista musikaaleista ja operetista. Kansanmusiikki on siinä ja siinä, Numminen listaa itselleen epämieluisimpia musiikin lajeja.

Numminen on sivistysyliopiston kasvatti. Hän ei valmistunut, mutta takkiin tarttui paljon.

– Kuuluin Helsingin yliopistossa kahteen tiedekuntaan: valtiotieteelliseen, jossa luin sosiologiaa, filosofiaa ja valtio-oppia, ja historiallis-kielitieteelliseen, jossa suomen kieltä, suomalais-ugrilaisia kieliä ja yleistä kielitiedettä.

Sosiologista näkökulmaa hän pääsi käyttämään 1980-luvun puolivälissä valmistellessaan keskiolutbuumia kannatellutta kulttikirjaansa Baarien mies. Se oli kurkistus Suomeen 132 keskiolutbaarin otannalla.

– Kirjassani III-olutta tarkastellaan kielen kirvoittajana, ei humalaan houkuttajana. Keskiolutbaareissa minua viehätti niiden kansanomaisuus. Kirjasta on ollut sosiologeillekin hyötyä.

Ohjelmisto herätti pahennusta myös Oulussa

M.A. Numminen on kertonut, että hän tottui esiintymiseen jo lapsena kotinsa vaikutuksen ansiosta, kun osuusliikkeen toimitusjohtaja-isä opetti Somerolla jälkikasvulleen puheenpidon taitoa pojan ollessa 13-vuotias. Lukioiässä Nummisen puhelahjat poikivat menestystä koulujenvälisissä kilpailuissa.

Silti persoonallinen taiteilija joutui kesällä 1966 tiukkaan paikkaan Jyväskylän kulttuuripäivillä, kun hän yhtyeensä kera esitti kappaleen Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä. Kappaleen lakitekstiä mukaillut sanoitus perustui Suomen asetuskokoelmaan.

Yleisössä satiirinen esitys herätti huvittuneisuutta, mutta festivaalin johto kulttuuripäivien pomoa Päivö Oksalaa myöten oli vähemmän mielissään. Esiintyjiltä katkaistiin sähköt, keikka keskeytyi ja hätiin hälytettiin poliisi.

– Ohjelmani oli tilaustyö Helsingin Taideteolliselta oppilaitokselta, Numminen muistelee.

Vaikka elämänmeno oli 1960-luvun puolivälin agraari-Suomessa jäykkää ja kumarsi auktoriteeteille, karnevalistisia tempauksia kannattanut Numminen ei muista Jyväskylän yliopiston päärakennuksella pelänneensä virkavaltaa.

– Jyväskylän Kesä oli 1960-luvulla Suomen arvostetuin festivaali. Ei siis ollut lainkaan pelottavaa, vaan innostavaa mennä sinne, Numminen kertoo.

Julkisuusbisneksen luonteen ymmärtävänä hän ei pannut synnyttämästään mediakohusta pahaksi.

– Ilta-Sanomien kansijuttu skandaalista teki minut hetkessä tunnetuksi.

Saman vuosikymmenen lopussa Numminen hätkähdytti Oulussa. Hänellä oli jo tuolloin lastenkin suosimia kappaleita ja siten Tenavatuokio-ikäistä yleisöä.

Nummisen Underground Orchestran Oulun-ohjelmisto vain oli itsetyydytysvideoineen suunnattu tyystin toisaalle. Niinpä paikallinen poliisipäällikkö lätkäisi pahennusta aiheuttaneelle ryhmälle "elinikäisen" porttikiellon Ouluun.

Maan alta valtavirtaa vastaan

M.A. Nummisen läpimurron myötä suomalaiseen kulttuurikeskusteluun pesiytyi 1960-luvulla underground-sana. Hän ei ollut tyylisuunnan ainoa edustaja, mutta julkisuutta maistaneena tunnetuin.

Underground ymmärretään vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän vastaiseksi nuorison vaihtoehtokulttuuriksi, jossa on mukana protestia. Numminen esitteli undergroundia 1960-luvun lopulla Ylessä Maanalaista menoa -radiosarjassa.

Hän löysi ohjelmaan underground-henkisiä sielunveljiä Turusta, jossa aloittelevat runoilija-kirjailijat Jarkko Laine ja Markku Into tuulettivat Aamurusko-lehdessään yhteiskunnan sovinnaisuutta.

Numminen muistaa vuodelta 1969 U-henkisen tempauksen Helsingin Vanhalta ylioppilastalolta, jossa Laine piti "rankkaa puhetta".

– U-mies Into ja minä seisoimme hänen rinnallaan sukset jalassa ja kannoimme banderollia "Suomen Talvisota 1939–1940 rakastaa teitä". Jarkon puheen jälkeen ojensin presidentti Urho Kekkosen vaimolle Sylville Aamurusko-lehden, jonka kannessa sika riippui ristillä. Tämä voisi olla esimerkkinä nykynuorille.

Suomen Talvisota 1939–1940 oli undergroundista ammentava rockryhmä, jonka kappaleiden Kasvoton kuolema ja Suomi palaa rinnalla silloinen Suomi-rock kuulosti lällärikamalta.

Monesti Nummisen levyt törmäsivät Yleisradion harrastamaan soittosensuuriin. Sittemmin 2000-luvun vaihtuessa asenteet avartuivat jatkuvasti, eikä Suomessakaan mikään näyttänyt olevan pyhää.

Vaan kuinka kävi: 2010-luvulla sosiaalinen media opetti meidät pahoittamaan mielemme vähimmästäkin.

– Kyllä nykyihmiset osaavat kuvitella, millainen loka siellä lentäisi, jos olisin tullut esiin vasta nyt, Numminen myöntää.

Mauri Antero Numminen

Taiteilija, kirjailija, toimittaja.

Syntynyt 12. maaliskuuta 1940 Somerolla.

Asuu Helsingissä.

Puoliso taidemaalari Helena Vapaa.

Opiskeli Helsingin yliopistossa 1960–67 muun muassa sosiologiaa ja yleistä kielitiedettä.

Opittiin 1960-luvulta lähtien tuntemaan omaperäisestä lauluäänestään.

Levyttänyt kymmeniä levyjä, kirjoittanut yli kymmenen kirjaa ja tehnyt radiokuunnelmia.

Esiintynyt yli 30 elokuvassa.

Yhtyeitä muun muassa Viisi vierasta miestä, The Orgiastic Nalle Puh Big Band, Suomen Talvisota 1939–1940, Uusrahvaanomainen Jatsiorkesteri, Gommi ja Pommi, Underground Rock Orchestra.

Nummisen sävelteoksista Pohjoista tango-oratoriota on esitetty muun muassa Helsingin Juhlaviikoilla ja filosofien Hannah Arendtin ja Martin Heideggerin rakkaustarinasta kertovaa kantaattia Verliebte Philosophen Saksassa Kasselissa.

Aleksis Kiven seuran Eskon puumerkki -palkinto 2005, Åbo Akademin kunniatohtori 2011, Helsingin yliopiston kunniatohtori 2014.

Merkkipäivänään Helsingin Kulttuuritalolla Riku Niemi Orchestran juhlakonsertissa. "Laulahdan siellä itsekin", Numminen kertoo.