Oulun lää­nil­lä mal­li­kas päi­vys­tys

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (Vapepa) palkitsi Oulun läänin Vapepan valmiuspäivystäjät hälytystoiminnan edelläkävijöinä.

Auttavat kädet. Iin paikallistoimikunnan riveistä valmiuspäivystäjiksi kohonneet Taisto Pätsi (vas.), Auli Kaleva ja Jaakko Paakkari ovat sanojensa mukaan korviaan myöten vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa. Kolmikko kiittää perheitään siitä, että nämä ovat olleet osaltaan sitoutumassa vapaaehtoiseen harrastukseen.
Auttavat kädet. Iin paikallistoimikunnan riveistä valmiuspäivystäjiksi kohonneet Taisto Pätsi (vas.), Auli Kaleva ja Jaakko Paakkari ovat sanojensa mukaan korviaan myöten vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa. Kolmikko kiittää perheitään siitä, että nämä ovat olleet osaltaan sitoutumassa vapaaehtoiseen harrastukseen.
Kuva: Eljas Sallmén

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (Vapepa) palkitsi Oulun läänin Vapepan valmiuspäivystäjät hälytystoiminnan edelläkävijöinä. Valintakriteereinä ovat ansioituminen ja aktiivisuus Vapepan toiminnassa sekä vapaaehtoinen osallistuminen oman alueensa turvallisuuden lisäämiseen.

Oulun läänissä on pian kahdeksan vuotta toiminut yhden hälytysnumeron järjestelmä, viime aikoina sitä on kokeiltu myös kahdessa muussa Suomen punaisen ristin (SPR) piirissä. Valmiuspäivystys pyörii kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä, se on tarkoitettu kaikkien viranomaisten käyttöön.

Valmiuspäivystystä hoitaa vuorollaan kaksi vapaaehtoista, koulutettua päivystäjää, joilla on käytössään kaikki tarvittavat hälytystiedot Oulun läänin ja Simo-Kemi-Tornio -alueen Vapepasta. Järjestelmää varten on koulutettu lisäksi alueellisia johtoryhmiä ja Vapepan johtajia sekä selvitetty niin alue- kuin paikkakuntakohtaiset valmiusjärjestelyt yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa.



Hyväksi havaittu


"Yhden hälytysnumeron järjestelmää ryhdyttiin kokeilemaan vuonna 1995, ensin Oulussa ja sen ympäristökunnissa. Samana vuonna se laajeni koko läänin kattavaksi järjestelmäksi", kertoo SPR:n Oulun piirin valmiuspäällikkö Markku Grip.

Vapepan toimintaa Oulun läänissä koordinoivan Gripin mukaan järjestelmällä haluttiin helpottaa viranomaisten työtä ja madaltaa vapaaehtoisavun hälyttämiskynnystä. Yhden numeron avulla saatiin nopeutettiin reagointikykyä ja lisätehoa Vapepan valmiuteen.

"Nyt viranomaisten ei tarvitse soittaa usealle eri henkilölle saadakseen paikalle riittävästi vapaaehtoisia. Yksi soitto riittää, sen aikana viranomainen voi sopia valmiuspäivystäjän kanssa avun laadusta."

Valmiuspäivystysjärjestelmä on hyväksi havaittu. Jopa siinä määrin, että Vapepan keskustoimikunta on kirjannut toimintasuunnitelmaansa yhden valtakunnallisen päivystysnumeron käyttöönoton. Periaate on sama kuin valtakunnallisessa hälytysnumerossa 112, puhelut ohjautuisivat numeroon alueellisesti. Palvelun toteutumiselle ei ole asetettu aikarajaa.



Orkesterinjohtajat


Oulun läänin valmiuspäivystys pyörii 25 vapaaehtoisen voimin, kunkin kohdalle joko ykkös- tai kakkospäivystysvuoro tulee pari kertaa vuodessa. Kahdeksan valmiuspäivystäjää asuu Iin kunnan alueella.

"Vapepan toiminta tuli kai siinä sivussa, ensin ehdin ensiapuryhmän ja tiepalvelun riveihin", muistelee valmiuspäivystäjä, Vapepan paikallistoimikunnan vakituinen varapuheenjohtaja Jaakko Paakkari.

Ensiaputoiminnan kautta valmiuspäivystäjiksi ovat ajautuneet myös Auli Kaleva ja paikallistoimikunnan puheenjohtaja Taisto Pätsi. Kukin on kaksi kuukautta vuodessa naimisissa päivystyspuhelimen kanssa.

"Kauppaankaan ei tohdi lähteä ilman Oulun läänin hälytystiedosto -vihkosta, jossa on kaikkien yhdyshenkilöiden nimet. Jos hälytys tulee, ei viranomaiselle auta sanoa että voisitko soittaa puoli tuntia myöhemmin", Kaleva sanoo miesten nyökytellessä.

Vuorossa oleva valmiuspäivystäjä ei lähde muiden mukana etsintä- tai onnettomuuspaikalle. Pätsin mukaan päivystäjä onkin kuin orkesterinjohtaja, joka ei voi samaan aikaan sekä soittaa että johtaa.



Ainoat tuiskussa


Vapepaan sitoutuneet toivovat mukaan uusia kasvoja, jottei kännykän kantamiseen ehdi leipääntyä. Vapepaan pääsee mukaan koulutuksen kautta, kenellekään ei anneta enempää vastuuta kuin tämä pystyy kantamaan. Kaleva painottaa, etteivät vapaaehtoiset ole yli-ihmisiä. Tehtävänannoista voi myös kieltäytyä jos tuntuu ettei rahkeet riitä.

"Vapepalaisista löytyy yhteiskunnan koko kirjo. Joukoissamme on myös erikoisosaajia kuten lentäjiä ja sukeltajia", Pätsi summaa.

Saaduista hälytyksistä suurin osa on etsintöjä maa-alueilla, joihin osallistuu alueen laajuudesta riippuen viidestäkymmenestä kahteen sataan vapaaehtoista. Pääosin merialueille suuntautuville, gps-paikanninavusteisille moottorikelkkaetsinnöille lähdetään silloin, kun sää on niin huono, ettei etsintöjä voi suorittaa muulla kalustolla.

"Kerran lumipyryssä tienauraaja sanoikin, ettei ollut moneen tuntiin nähnyt muita liikkujia", Paakkari naurahtaa.

Ennen yhden numeron hälytysnumeron päivystysjärjestelmää etsintämatkoista saattoi tulla hyvinkin pitkiä, sillä paikkakuntarajat eivät rajaa Vapepan toimintaa. Nyttemmin ajomatkat ovat olleet pisimmillään sata kilometriä.

Ilmoita asiavirheestä