Oulun terveystoimi harkitsee unkarilaista yhteistyötä lääkäripulan lievittämiseen. Kaupunki neuvottelee ensi viikon torstaina oululaisen rekrytointifirman kanssa unkarilaisten lääkäreiden tuomisesta paikkaamaan lääkärivajetta.
"Jotakin meidän pitää tehdä, että saamme tämän asian kuntoon", terveydenhuollon palvelujohtaja Tuula Tähtinen perustelee uusien keinojen käyttöönottoa.
Lääkäreiden kielitaidon ja suomalaisen terveydenhuoltoon liittyvän lainsäädännön saaminen kuntoon kestää reilun vuoden, joten aikaisintaan unkarilaishoitoa on tarjolla ensi vuoden elokuussa. Tällä hetkellä Oulun terveyskeskuksissa joka seitsemäs lääkärin virka on täyttämättä ja sijaisistakin on huutava pula.
"Osa ulkomaisista lääkäreistä kokee suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän vaikeaksi oppia. Toisaalta osa on sopeutunut siihen nopeasti ilman ongelmia. Tilanne on tietenkin sama kuin suomalaistenkin lääkäreiden kanssa, se ei riipu lääkärin kansalaisuudesta", Tähtinen huomauttaa.
Lääkäriliiton tilastoista selviää, että viidessä vuodessa koko Suomessa muiden kuin suomalaisten lääkärien määrä on yli kaksinkertaistunut.
Luvussa näkyy työvoimapula. Kainuussa lääkärivaje terveyskeskuksissa on suuri, joten siellä on pitkään ollut paljon ulkomaalaisia lääkäreitä. Jo viisi vuotta sitten Kainuun keskussairaalan lääkäreistä viidesosa oli ulkomaalaisia.
"Meille tulee paljon lääkäreitä Venäjältä ja Virosta", hallintoylilääkäri Esa Ahonen kertoo.
Kainuussa ulkomaalaisiin lääkäreihin ollaan oltu hyvin tyytyväisiä. Ahosen mukaan ulkomaalaiset lääkärit ovat merkittävä apu lääkäripulassa. Kainuussa ulkomaalaisten rekrytoinnissa onkin aktiivinen ote.
"Kun meillä on jostain maasta lääkäri täällä töissä, hänen lääkärituttavansa saattavat tulla perässä. He myös viihtyvät täällä hyvin yhdessä. Näin olemme saaneet töihin osaavia henkilöitä."
Oulussa ulkomaalaisia lääkäreitä on ollut toistaiseksi vähän. Tilanne saattaa muuttua reilun vuoden päästä, jos ensi viikolla neuvoteltavat kaupungin rekrytointisuunnitelmat Unkarissa toteutuvat. Oulun yliopistollisessa sairaalassa (Oys) ulkomaalaisten lääkäreiden tie on kivisempi.
"Yliopistosairaalassa lääkäreillä pitää olla vähän tutkimustyötäkin takana, joten se on ulkomaalaisille jo kielenkin takia haasteellisempaa. Näyttää, että ulkomaalaiset lääkärit hakeutuvat töihin perusterveydenhuoltoon ja syrjäseuduille, Oysin hallinnon ylilääkäri Juha Korpelainen toteaa.
Venäjänkielisiä on eniten
Lääkäriliiton asuinpaikkatilaston mukaan suhteellisesti eniten ulkomaalaisia lääkäreitä asuu Keski-Pohjanmaalla, missä yli kymmenesosalla lääkäreistä on muun kuin Suomen kansalaisuus. Lähes samaan tasoon yltää Kainuu.
Eniten ulkomaalaisia lääkäreitä tulee Virosta (141), Venäjältä (77) ja Saksasta (45). Äidinkielenään venäjää puhuvia lääkäreitä on Suomessa 243 ja viroa puhuvia 158. Osalla heistä on siis jo Suomen kansalaisuus.
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikkö Ulla Parikka tietää, että esimerkiksi virolaiset lääketieteen opiskelijat tulisivat mielellään Suomeen töihin. Täällä työolot ovat hyvät, tekniikka ja laitteet toimivat ja palkka on hyvä. Ulkomaalaisten houkuttelemisellakin on kuitenkin rajansa.
"Ulkomainen työvoima on hyvää, koulutusjärjestelmät vastaavat EU:ssa hyvin toisiaan. Mutta emme voi tyhjentää naapurimaita lääkäreistä, työperäisen maahanmuuton pitää olla eettistä, Tämä puoli nousee jatkossa yhä enemmän esille", Parikka pohtii.
Hankala kieli rajoittaa
Suomessa hankala kieli rajoittaa ulkomaalaisten tuloa töihin. Lääkäreiden kielitaitovaatimuksista ei ole annettu valtakunnallista ohjeistusta, vaan jokainen työnantaja harkitsee työhönottotilanteessa, onko hakijalla riittävä kielitaito tehtävään.
Vaikka juttuja ummikkolääkäreistä kansan suussa kiertää, virallisella tasolla asia ei ole ongelma.
"Meillehän tulee kanteluiden kautta pääasiassa kielteistä palautetta, mutta yhteydenottoja lääkäreiden puutteellisesta kielitaidosta ei ole tullut", sanoo Oulun lääninlääkäri Aira Uusimäki.
"Jos toimii vastaanottavana lääkärinä, kommunikaatiokyvyt ovat tietenkin olennainen asia, mutta esimerkiksi laboratoriotyössä kielitaitoa ei niin paljon tarvitse, Ulla Parikka muistuttaa.