Uuden Oulun johdossa on virinnyt ajatus siirtää Oulun päivien juhlinta syyskuulta kesäkuulle ja sulloa samaan kolmeviikkoiseen juhlaputkeen koko yhdistyneen alueen tapahtumat.
Tämä on aiheuttanut vastustusta Ouluun liittyneissä kunnissa kuten Haukiputaalla ja Kiimingissä, joissa on syntynyt omien nimikkopäivien järjestämisen perinne.
Haukiputaalla on juhlittu marraskuussa ja Kiimingissä elokuussa. Maanlaajuisestikin kuuluisuutta niittänyt Oulunsalo Soi -musiikkijuhla on järjestetty elokuussa. Tästä tuskin luovutaan uuden Oulun nimissä.
Vaikka Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii lakkasivat olemasta itsenäisiä kuntia, niissä elää vahvana oma pitäjähenki. Henkeä on pidetty yllä järjestämällä pitäjäpäiviä ja muita tilaisuuksia. Näillä on ollut merkittävä tehtävä alueen asukkaiden yhteenkuuluvuuden lujittamisessa.
Uudella Oululla ei ole mitään syytä mennä rikkomaan tätä perinnettä. Vaikka uuteen Ouluun liittyneiden kuntien asukkaat ovat virallisesti oululaisia, he kokevat varmaankin pitkään olevansa paikallisidentiteetiltään vanhojen kuntien asukkaita.
Ajatus yhteisistä kesätapahtumien ajankohdasta ei onnistu hallinnollisella käskyttämisellä. Jos tähän yritetään päästä väkisin, se kääntyy koko ideaa vastaan. Pahimmillaan se johtaa kansalaisten omaehtoisen aktiivisuuden häviämiseen. Pitäjien tapahtumat kun ovat pitkälle rakentuneet asukkaiden omien ponnistusten varaan.
Uuden Oulun yhteisöllisyyden rakentaminen ei saa perustua vanhan paikallistunteen väheksyntään. Paikallisidentiteetille on annettava sijansa, vaikka kaupungin kehittämisen suurissa linjoissa tärkeintä on korostaa kokonaisuuden etua.