Oulun talous on hyvässä kunnossa, mutta toimintamenojen kasvuluvut ovat ensi vuoden talousarviossa tuntuvia. Talouden tasapainotus on edessä nopeasti.
Oulun kaupungin talousarviota ensi vuodelle esitteli maanantaina kaupunginjohtajan viransijainen Matti Pennanen. Kaupunki elää välivaihetta, jossa entinen johtaja on lähtenyt eikä uutta ole vielä valittu. Niinpä budjettikin on laadittu varman päälle vanhoja raiteita myöten.
Sinänsä Oulun tilanteessa talousarvion laadinta sujuu toisenlaisissa merkeissä kuin useimmilla Suomen paikkakunnista. Esimerkiksi Turussa jouduttiin suoraan tunnustamaan, ettei budjettia ollut edes mahdollista yrittää laatia tasapainoon. Alijäämää tuli siellä väkisinkin.
Oulussa talous on tasapainossa. Velkaa otetaan lisää, mutta velkamäärä asukasta kohden on kaukana Suomen kuntien keskiarvon alapuolella. Oulussa ei ole paineita korottaa veroprosenttia, ja tosiasiassa jopa pienemmällä verotuksella tultaisiin toimeen.
Silti talousarvio herättää myös kysymyksiä siitä, mitä oikein on jatkossa tapahtumassa. Ensi vuoden toimintamenot kasvavat budjettiesityksen mukaan yli kuusi prosenttia vanhustenhuollossa, terveydenhoidossa ja kulttuurissa, ja päivähoidossa yli seitsemän prosenttia.
Kasvavassa kaupungissa on monenlaisia tarpeita, mutta jatkuessaan tällaista suuruusluokkaa olevat toimintamenojen lisäykset eivät ole kestävällä pohjalla. Tulot kun eivät veroprosenttia korottamatta hevin kasva samaan tahtiin, ja investointeihinkin pitää varoja kyetä irrottamaan.
Lähivuosien odotukset Oulussa lähtevät siitä, että ydinkunta-palvelukunta-malli onnistuisi tasapainottamaan taloutta. Suurimmat hallintokunnat siirtyvät tähän liittyvään tilaaja-tuottaja-malliin ensi vuoden aikana, joten tulokset näkyvät vasta myöhemmin. Paine onnistua on kova, sillä muitakaan reseptejä parantaa tuottavuutta ei lähivuosille ole varastossa.
Kun palkat, vuokrat ja muut vastaavat kulut nousevat jatkuvasti, palveluita ei voi parantaa ja turvata kestävällä tavalla muuten kuin tehostamalla toimintoja. Jos tätä tosiasiaa yritetään kiertää, edessä on velkaantuminen ja lisää vaikeuksia.
Toinen ja paras keino kohentaa Oulun taloutta vastaisuudessa on kasvattaa veropohjaa edistämällä työpaikkojen syntymistä. Uusin keino tähän on hiljattain laadittu innovaatiostrategia. Mutta myös siinä tulokset ovat toistaiseksi odotusten ja toiveiden varassa. Kysymys on ennen muuta siitä, onnistuuko Oulu näillä strategioillaan houkuttelemaan yksityisiä investointeja ja pitämään entisiä työpaikkoja.
Edellinen "kvanttihyppy" tarkoitti käytännössä sitä, että piti juosta kovaa, jotta pysyttäisiin edes paikallaan. Oulun työllisyystilanne on hiljalleen hieman kohentunut kuten muuallakin maassa, mutta mitään erityistä "Oulu-lisää" työpaikkojen synnyssä ei viime vuosina ole ollut. Samaan aikaan on saatu huomata, että valtionhallinnon alueellistamistoimet kiertävät kaupungin kaukaa. Yliopistolta päin vastoin on työpaikkoja lähdössä Vaasaan.
Talousarvion investointilistan suurin uutinen on siinä, mitä listalla ei ole. Siinä ei lainkaan ole varauduttu koulujen peruskorjaukseen, vaikka kaikille on tullut jo täysin selväksi, että kalliit kouluremontit ovat edessä. Tälläkin hetkellä Kastellin koululaisia on evakossa muualla, kun koulutiloissa tehdään tilapäiskorjauksia ilman laadun parantamiseksi. Tiedossa on, että pikkukorjausten sijaan tarvittaisiin täysi remontti. Vastaavia tarpeita on muuallakin.
Koulukysymystä on pyöritelty pitkään työryhmissä, kaupunginhallituksessa ja julkisuudessa. Silti koulut eivät ole talousarviossa, koska päätöksentekokoneisto ei ole kyennyt tekemään päätöksiä. Vastuu siitä lankeaa niin poliitikoille kuin virkamiehille.
Pian nämä päätökset ovat edessä, mutta investointisuunnitelmissa niihin ei ole varauduttu. Koulukysymys saattaa poltella Oulun päättäjiä lähiaikoina vielä pahastikin. Vanhempien huoli eräiden koulujen oloista on sitä luokkaa, että muitakin päätöksiä kuten pian valtuustoon tulevaa Raatin stadionin remonttia peilataan herkästi kouluasiaa vasten.