Oulussa oli useiden vuosien ajan kohtuuton turvallisuusvaje, kun edellisen kriisiryhmän toiminta lopahti vuosituhannen vaihteessa. Puute korjaantui, kun viime vuoden aikana koulutettiin kriisiryhmään liki 50 henkilöä. Kaupungin kokoon katsoen ryhmässä ei ole väkeä ainakaan liikaa.
Tässä, kuten monessa muussakaan pahaan päivään varautumisessa, ei ole kyse ikävyyksien lietsomisesta eikä edes arvelusta, että hankaluuksia on joka tapauksessa tulossa. On vain viisasta valmistautua siihen, että yllätysten sattuessa niiden haittoja pystytään minimoimaan tehokkaasti ja ehkä torjumaankin pahimpia seurauksia.
Erikoissuunnittelija Tytti Tuulos Oulun lääninhallituksesta on oikeassa muistuttaessaan, että kiinnostus kriisiryhmien muodostamiseen on myöhäistä siinä vaiheessa, jos suuronnettomuus on jo tapahtunut. Oulun lisäksi muissakin pohjoisen kunnissa kannattaa varmistaa, että arjen ikävyyksissä on tarjolla koulutettua apua.
Jokaisessa kunnassa toimiva palokunta pystyy toki selvittämään monia kiperiä tilanteista, mutta monipuolisempaakin apua täytyy olla tarjolla. Oulussa kriisiryhmä koottiin sosiaali- ja terveysalan, seurakunnan ja opetustoimen henkilöstöstä. Nuo toimialat eivät onneksi ole pelkästään suurehkoon kaupunkiin kuuluvia, vaan samojen alojen työntekijöitä löytyy kaikilla paikkakunnilla.
Aivan harrastuspohjalta jatkuvaa valmistautumista vaativaa ryhmää ei voi ylläpitää. Korvauksen pelisääntöjä mutkistaa Oulussa se, että uudet kriisiryhmäläiset koostuvat eri hallintokuntien ja myös seurakunnan väestä. Kriisiryhmään osallistuville sosiaali- ja terveysalan työntekijöille maksetaan 30 euron lisä kuukausipalkkasa. Se on korvausta kolmesta kerrallaan viikon pituisesta päivystyksestä. Jonkinlainen palkkio on tarjottava kaikille, jotta toiminta ei jälleen lopahda.
Valmistautuminen odottamattomiin tapahtumiin on muutenkin viisasta. Erityisesti kouluihin, joissa on paljon väkeä ahtaissa tiloissa, tarvitaan selkeät valmiussuunnitelmat. Ne on syytä tehdä kaikissa kunnissa.
Oulussa on jo osin testattu viime vuonna tehtyjä evakuointisuunnitelmia. Niitä onkin aina kokeiltava käytännössä. Silloin havaitaan miltei poikkeuksetta, että jokin kohta suunnitelmassa toimii kehnosti tai on suorastaan toteuttamiskelvoton. On paljon parempi korjata suunnitelmia rauhassa testauksen jälkeen kuin levitellä käsiään onnettomuuden tapahduttua tai ryhtyä toimiin jälkiviisaana.
paakirjoitus@kaleva.fi