Oulun kaupunginhallitus yritti tehdä tiistaina päätöstä Pohjankartanon, Kastellin ja Karjasillan alueen koulutilaratkaisuksi. Se jäi pelkäksi yritykseksi. Kun mitään ratkaisua ei ollut syntymässä, veti apulaiskaupunginjohtaja Päivi Laajala oman päätösesityksensä pois. Avoimeksi jäi, milloin asiaan palataan ja kuinka. Joka tapauksessa siihen on palattava, sillä pahinta on jäädä roikkumaan epätietoisuuteen. Sellaisessa tilanteessa on eletty jo liiankin pitkään.
Oululaisesta valmistelusta ja päätöksentekokyvystä koulujupakka ei anna hyvää kuvaa. Ei riitä, että asioita on jahkattu. Sen ohella on saatu syntymään epäluulojen ja epäluottamuksen ilmapiiri. Vallitseva kuva koulujen opettajien, oppilaiden ja heidän vanhempiensa keskuudessa on, että virkamiesvalmistelussa on jääräpäisesti ajettu vain yhtä eli kouluja yhdistävää ja kierrättävää vaihtoehtoa.
Onko tuo mielikuva perusteiltaan oikea tai väärä, sillä ei ole enää paljon merkitystä. Tosiasiana pysyy, että se on olemassa ja vaikuttaa jo tapahtumien kulkuun.
Kouluratkaisujen hahmottelu paperilla on erittäin paljon helpompaa kuin on niiden vieminen käytäntöön asti. Jotta kouluverkon muuttaminen saisi yleisen hyväksynnän, perusteluiden on oltava kestäviä ja selvästi ymmärrettäviä. Nyt ei näin ole ollut laita. Valmistelua on ollut vaikea seurata, kun ajatukset ovat muuttuneet ja on käytetty vaikeita ilmaisuja. On näyttänyt siltä, etteivät valmistelijat ole tienneet itsekään, mitä haluavat.
Päätöksenteon vaikeutumiseen vaikuttaa varmasti myös eduskuntavaalien läheisyys, vaikka sitä ei suoraan myönnetä.
Koko tapahtumasarjan voi nähdä myös tervetulleena herättäjänä. Lukiolaisten mielenosoitus kaupungintalon edustalla oli osoitus nuorten aktiivisuudesta. Heillä on selvä mielipide asiasta, ja he tahtoivat ilmaista sen päättäjille, ja se on täysin paikallaan.
Mutta kansalaisvaikuttamisen perusoppimäärään kuuluu myös, että päätökset tehdään demokratian pelisääntöjen mukaan. Vastuu on siis vaaleilla valituilla poliitikoilla, mutta he eivät ole toistaiseksi kyenneet saamaan päätöksiä aikaan, joskin asiakin on poikkeuksellisen vaikea.
Sen takia on pakko kysyä, kannattaako tämän kysymyksen vatvomiseen kannattaa uhrata enää kallista aikaa. Jos kerran kouluverkkoa muuttavan mallin ei ole selkeästi ja kiistatta nykytilannetta parempi, eikö silloin ole järkevää jatkaa entisellään ainakin toistaiseksi? Koulut saisivat työrauhansa takaisin ja tiedettäisiin, miltä pohjalta välttämättömiä kiinteistöremontteja ryhdytään tekemään.
paakirjoitus@kaleva.fi