Aleksinkulman kaivaukset ovat jo loppusuoralla, mutta yllätyksiä riittää vielä viimemetreille asti.
"Tuoreinta löydöstä, suoraan multakerroksen alta paljastunutta leivintupaa en osannut odottaa. Yhdeksänmetrisen leivintuvan kivijalka kulkee suoraan kaivausalueen läpi. Myös uunin perustukset ja jäännökset ovat selvästi näkyvillä", kaivauksia johtava Titta Kallio kertoo ja osoittaa kaivauksen pohjalle.
Palovakuutusasiakirjojen avulla kävi ilmi, että kyseessä on kauppias Esaias Fellmanin leivintupa. Vanhat kartat ja palovakuutusasiakirjat ovatkin arkeologille tärkeä apu suunnittelussa, kaivauksilla ja jälkitöissä.
Lammen historiasta tiedetään se, että se myytiin vuonna 1761, sillä ehdolla, että kauppias kuivaisi sen. Jo vuoden 1763 kartasta käy ilmi, että sopimusta oli noudatettu ja lampi jaettu tontteihin.
"Täällä tehtävien kaivauksien merkitys on suuri. Ne antavat tietoa alueen ja lammen täytönjälkeisestä historiasta."
Arkeologit ovat joutuneet porautumaan hyvin syvälle saavuttaakseen alimmat kulttuurikerrokset. Melkein kolmemetrisen kaivauksen rakennekerrokset ovat selvästi näkyvillä. Syvyys selittyy sillä, että palaneiden talojen jäänteet on tasattu ja paikalle tuotu uutta maata uusien rakennusten pohjalle.
Kaivauspaikkoja alueella on kolme: A, B ja C. Rahat, astioiden, lasin ja liitupiipun palaset ovat niissä tavallisia löytöjä. Piiposliini on harvinaisempi löytö, mutta Aleksinkulman kaivauksilta maalaamattomia lautasia ja kuppeja löydettiin monta muovipussillista.
"Onkohan alueella ollut varasto, koska piiposliinia ei yleensä löydy samasta paikasta näin runsaasti", Kallio miettii.
"Myös koeoja C:stä löytynyt ongenkoukku on mielenkiintoinen ja outo löytö kalattomasta lammesta. Mistäköhän se on tänne joutunut?", kaivauksilla työskentelevä arkeologi Mirva Pääkkönen lisää.
Löytyneitä esineitä tutkitaan tarkemmin heti perjantaina päättyvien kaivaustöiden jälkeen.
Kaivauksilta otetut valokuvat, piirrokset ja korkeusarvot ovat myös apuna jälkitöissä.
Laboratoriossa esineiden alkuperä selvitetään ja ne pestään, luetteloidaan, tunnistetaan ja raportoidaan.
"Vanhimmat löydöt lienevät 1700-luvulta, mutta jälkitöiden avulla niiden ikä selviää tarkemmin", Kallio kertoo.