Oulun keskusta antoi Kyösti Oikariselle tilaisuuden näyttää taitonsa kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Hänestä itsestään riippuu nyt, kuinka tärkeä vaikuttaja hänestä tulee.
Suu- ja leukakirurgian professorin Kyösti Oikarisen tavoitteet Oulun seudun politiikassa ovat pitkään olleet kunnianhimoiset. Ovi eduskuntaan ei kuitenkaan auennut toisellakaan yrittämällä. Etenkin viime talven vaalien odotettua pienempi äänisaalis oli Oikariselle karvas pettymys. Hän sai tyytyä yhä valtuuston rivijäsenyyteen ja Oulun kulttuurilautakunnan puheenjohtajuuteen, joka on paikallisesti merkittävä luottamustehtävä.
Oulun keskustaryhmä osoitti maanantaina yllättävää ennakkoluulottomuutta nostamalla Oikarisen ehdokkaakseen kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi ja antamalla hänelle tilaisuuden päästä kaipaamiinsa näkyvämpiin parrasvaloihin. Kyseessä on keskustan mandaattipaikka, joten Oikarisen valinta valtuustossa oli pelkkä läpihuutojuttu.
Valtuuston puheenjohtaja on viralliselta asemaltaan kaupungin tärkein luottamushenkilö. Käytännössä tällä tasolla poliitikoilla on vaikutusvaltaa sen verran kuin he pystyvät tai tahtovat ottaa.
Kunnallisvaaleihin on enää puolitoista vuotta. Valtuuston puheenjohtajuudessa riittää rutiininomaista tekemistä tai edustustehtäviä kalenterin täytteeksi, jos siihen haluaa tyytyä. Mutta valinta avaa myös mahdollisuuksia kasvaa tehtävän mukana vieläkin vaikutusvaltaisempiin tehtäviin. Ei siis ihme, että näkyvyyden tarjoavasta paikasta käytiin keskustaryhmän sisällä kovaa kilpailua.
Tehtävä avautui, kun Matti Pikkarainen siirtyi tuomiorovastiksi ja pois politiikasta. Ulospäin muutos ei näytä järin suurelta: valtuuston puheenjohtajuus meni keski-ikäiseltä keskustalaiselta mieheltä toiselle keski-ikäiselle keskustalaiselle miehelle.
Toisena pääehdokkaana ollut Riikka Moilanen-Savolainen olisi nuorena naisena rikkonut tämän kaavan. Keskustaryhmän enemmistö tahtoi kuitenkin toisin. Eduskunnasta pudonnut Moilanen-Savolainen koki näin tänä vuonna jo toisen pahan takaiskun politiikassa. Puheenjohtajuutta myös kärkkyneellä Kari Myllyniemellä ei todellisia mahdollisuuksia ollut.
Pikkarainen on Oulussa ollut vuosikausia monessa mukana, energisenä ja ehtivänä. Hän on kuitenkin ollut leimallisesti paikallispoliitikko. Oulun keskustalaisten suuri pulma on, ettei sen riveistä ole vuosikausiin valittu ministeriä tai vahvaa valtakunnallista poliitikkoa. Kokoomus, SDP ja vasemmistoliitto ovat onnistuneet paremmin muun muassa Suvi Lindénin, Liisa Jaakonsaaren, Matti Ahteen ja Martti Korhosen ansiosta.
Keskusta on Pohjois-Pohjanmaan ja Oulun läänin ylivoimaisesti suurin puolue, joten olisi luontevaa, että se tuottaisi myös läänin pääkaupungissa kansallisesti näkyviä poliitikkoja. Nyt niin ei ole. Eduskuntavaaleissa paras keskustan ääniharava Oulussa oli kuhmolainen Paula Lehtomäki.
Oulun valintoja voi arvioida myös tätä taustaa vasten. Kolmesta ehdokkaasta Oikarisella oli eniten kansainvälistä kokemusta ja poliittista kunnianhimoakin löytyy. Valtuuston puheenjohtajuus parantaa hänen asemiaan myös tulevissa vaaleissa.
Seuraavat eduskuntavaalit järjestetään 2011, jolloin Oikarinen on 57-vuotias. Varsinaisesta tulevaisuuden nimestä ei siis voida puhua, mutta hän on parasta, mitä keskusta pystyi tarjoamaan Oulun johtoon. Jos Oikarinen onnistuu uudessa tehtävässään, hänestä tulee keskustapoliitikkojen kiistaton kärkinimi Oulussa ja ykkösehdokas vielä vaativampiin tehtäviin.