Keskustan eduskuntavaalien ehdokasasettelu Oulussa on saanut noloja piirteitä. Aluetoimikunta ei ole päässyt sopuun ehdokkaista eikä jäsenvaalia haluta järjestää. Epäluottamus jäytää, kun omista asioista päättäminen jätetään mieluummin muille.
Keskustan Oulun kunnallisjärjestöstä on sukeutunut maan suurin kunnallisjärjestö. Se ei näköjään ole tae toimintakyvystä. Kaiken kaikkiaan nyt nähty suhmurointi ei ole kunniaksi Oulun keskustaväelle. Yhteisten asioiden hoidossa hyvä neuvo on, että kannattaa äänestää rytkäyttää, jos muu ei auta.
Oulussa ehdokaslistaa on väännetty ja käännetty useampi kuukausi, mutta tuloksetta. Listalle on ollut enemmän pyrkijöitä kuin mitä kiintiö sallii. Lopulta kansanedustajaehdokkaiksi suostumuksensa antaneet ovat peruneet lupauksensa ainakin näennäisesti ja jättävät kohtalonsa ylimääräisen piirikokouksen käsiin. Tuossa vaiheessa peli on periaatteessa avoin kenelle tahansa, myös kisasta kertaalleen vetäytyneille. Yllätykset ovat mahdollisia.
Keskustan eduskuntavaaliehdokkaiden valinta Pohjois-Pohjanmaalla on aina suurta draamaa. Maakunnassa aluetoimikunnat ovat silti pystyneet valitsemaan ehdokkaat viime syksyn piirikokouksessa sovitulla tavalla neuvotellen ja paikallisin jäsenäänestyksin. Iijokilaakso äänestää vielä elokuussa.
Neljän jokilaaksoittaisen aluetoimikunnan rinnalle perustettu Oulun aluetoimikunta on ollut edistysaskel keskustapiirin vuosia jatkuneessa sisäisessä valtakamppailussa.
Oulun keskustaväen kipuilu viittaa myös siihen, että Oulun nopea kasvu on ajanut tuoreen uudistuksen ohi. Järjestelmä ei vastaa tarpeita, vaan Oulu lähikuntineen tarvitsisi yhteisen aluetoimikunnan ja nykyistä suuremman kiintiön.
Pääkirjoitus