Oulun kaupungin keskustan kehittämisestä puuttuu kokonaisnäkemys. Rakennusliikkeiden lyhytnäköinen intressi ohjaa rakentamista enemmän kuin kaupunkilaisten tarpeet.
Oulun matkakeskuksen suunnitelmien meneminen uusiksi kuvastaa hyvin sitä ongelmaa, joka kaupungin keskustan suunnittelua ja rakentamista on vaivannut kauan.
Kaupungin keskustan ja siihen välittömästi liittyvien alueiden kehittämisestä puuttuu kokonaisnäkemys. Tämä on johtanut siihen, että kaupunkikuva on pirstaleinen eikä kehitystä ohjaa pitkän tähtäimen tavoitteellisuus, vaan hetken suhdanteisiin liittyvä lyhytjänteinen rakentaminen.
Lyhytjänteisyydestä ei seuraa hyvää. Se näkyy katukuvassa. Oulun keskustassa ei huomaa olevansa Suomen viidenneksi suurimman kaupungin ytimessä, vaan tunnelma on yhtä mitäänsanomattoman alakuloinen kuin monissa pienemmissä maakuntakeskuksissa.
Rautatieasemalle kaavailtu matkakeskus on paljon puhuva esimerkki. Sitä suunniteltiin vuosia. Kun kaava viimein saatiin hyväksyttyä ja lopulta vahvistettua vuonna 2007, alkoi uusi vitkuttelun aika.
Se päättyi tällä viikolla maanomistajan, Rakennusliike Lemminkäinen Talo Oy:n, ilmoitukseen, että se hakeekin alueelle kaavamuutosta. Syyksi kerrotaan se, ettei matkakeskukseen löytynyt sijoittajia. Vuokrasopimus oli kuitenkin solmittu jo 85 prosenttiin liiketiloista ja asunnoistakin 60 prosenttia oli varattu.
Kuinka ollakaan, kaavamuutos tähtää siihen, että alueelle rakennetaan kuusikerroksisten talojen sijaan 14- ja 16-kerroksisia taloja. Näin asuntojen lukumäärää saadaan kasvatettua 59:stä 200:aan. Toimistotilat pysyisivät entisellään, sen sijaan liiketilat putoisivat puoleen.
Muutosehdotus haiskahtaa vahvasti siltä, että koko prosessin uudelleen käynnistämisen taustalla on rakennusliikkeen halu yrittää saada mahdollisimman kova hinta maanomistukselleen.
Matkakeskuksen osalta kaavan muutos tarkoittaa taas vuosien lykkäystä. Ilman valituksiakin aikaa kuluu pari vuotta, valituksineen toinen mokoma.
Ei tietysti ole ensimmäinen kerta kun kaavoja lähdetään muutetaan. Mutta joka kerta se panee kysymään, kuka tai mikä taho ohjaa kaupungin keskeisten alueiden kehittämistä. Nyt keskusta on kuin pelikenttä, jossa jokainen pelaaja pelaa omia pelejään voimiensa mukaisesti.
Ei ihme, että kaupunkikuva on mitä on.
Ei tunnu hyvältä, että kaupunkia rakennetaan vain rakennusliikkeiden tarpeista lähtien. Niiden tarpeet ratkaisee raha.
Kaupunkikeskustan rakentamisessa on kyse muustakin kuin tuoton maksimoinnista.
Kaupungilla täytyy olla oma, yhdessä rakennettu tahto siihen, millainen se haluaa keskustansa olla. Oulussa olisi korkea aika koota viisaat päät yhteen ja miettiä, miten keskustaan saadaan uutta ryhtiä.
Oulun yliopistossa on arkkitehtuurin osasto, jossa kasvoi mainetta niittänyt arkkitehtien ryhmä, Oulun koulu, 1970-luvulla. Jotain vastaavaa ennakkoluulotonta asennetta Oulussa kaivataan keskustan ilmeen kirkastamiseksi.