Oulun ydinkeskusta kohenee ratkaisevalla tavalla, jos vireillä olevat suunnitelmat toteutuvat. Edellytysten luominen sille on kaupungin päättäjien omissa käsissä.
Kävelykatu Rotuaari oli aikanaan suomalainen edelläkävijä, mutta siitä on jo kauan. Moni muu kaupunki on ajanut ohi ydinkeskustansa elävöittämisessä sillä välin kun Oulussa on jääty polkemaan paikallaan.
Toki asioita on tapahtunut viime vuosinakin, kuten uusi elokuvakeskus ja joukkoliikennekatu. Silti Oulun ydinkeskusta on kaupungin kokoon ja asemaan nähden laimea ja mielenkiinnoton. Muutos parempaan päin on kuitenkin Oulun päättäjien omissa käsissä. Äskettäin teknisessä lautakunnassa esillä olleet asemakaavaehdotukset ja luonnokset tietäisivät toteutuessaan todellista kasvojen kohotusta ja uutta elämää.
Nämä suunnitelmat ovat myös painava argumentti kallioparkin puolesta, sillä ilman maanalaisia pysäköintijärjestelyitä keskustan korttelien uusimisesta ei tule mitään.
Asemakaavan olemassaolo ei sinällään tietysti vielä ole tae siitä, että sen sallimat asiat toteutuvat. Onhan kirjaston ja teatterin välissä ollut jo 1960-luvulta asti merkittynä paikka 22-kerroksiselle tornitalolle, mutta rakentajaa moiselle ei ole ilmestynyt ja tuskin enää ilmestyykään.
Uudet suunnitelmat ovat kuitenkin uskottavalla pohjalla. Vuositolkulla väitelty kallioparkin rakentamispäätös on uudessa valtuustossa hyvin todennäköinen, eikä mikään ole viitannut siihen, että meneillään oleva talouskurimus sen toteuttamista estäisi. Pikemminkin työt tulevat edullisemmiksi.
Sillä välin kolmen keskustakorttelin uusimissuunnitelmat voidaan hioa valmiiksi. Varsinainen rakentaminen olisi edessä muutaman vuoden kuluessa, johon yleisen taloustilanteen voi toivoa olevan nykyistä paremmassa mallissa. Oulun tapaisen kaupungin ydinkeskusta on sitä paitsi kohde, jonka olettaisi kiinnostavan rakentajia niukempinakin aikoina.
Kaupunkien laidoille suunniteltujen uusien kauppakeskusten rahoitustilanne saattaa sen sijaan olla jatkossa oleellisesti vaikeampi kuin jokin aika sitten. Se parantaa osaltaan Oulun keskustasuunnitelmien kilpailukykyä.
Oulun ydinalueelle on luvassa rakentamista sekä alaspäin että ylöspäin, korttelien kattamista ja ulkotilojen lämmittämistä. Pohjoisilla leveysasteilla ja tuulisissa oloissa ne ovat toimivia ratkaisuja ja tekevät alueen paljon nykyistä houkuttelevammaksi. Erityisen tervetullutta ajatuksissa on uusien asuntojen rakentaminen liiketilojen päälle, sillä keskusta tarvitsee myös pysyvää elämää.
Kaavaillut 10- tai 11-kerroksiset tornitalot ovat oululaisittain korkeita mutta ne on suunniteltu siten, etteivät ne riko vanhoja katujulkisivuja. Kasvavassa kaupungissa myös rakennusten korkeutta on tarve vähitellen lisätä, ja tämä vaikuttaa harkitulta tavalta sen toteuttamiseksi. Tällaisissa kysymyksissä on kuitenkin myös kansalaiskeskustelu tarpeen, ja kaavojen tultua julkisesti nähtäville siihen on hyvä tilaisuus.
Yksi suunnitelman toteuttamisen edellytyksistä on myös riittävä kunnianhimo. Kun ydinkeskustaa rakennetaan, arkkitehtuurin on oltava korkeatasoista ja kiinnostavaa. On turhaa tehdä tylsyyttä tylsyyden päälle, siitä on Oulussakin aivan tarpeeksi esimerkkejä.
Autojen on määrä kadota näkyviltä, kävelykatualue laajenee. Tämäntapaisilla ratkaisuilla Oulu pystyisi turvaamaan keskustansa tulevaisuuden tuhoamatta kuitenkaan sen vanhaa perintöä, kuten takavuosina on turhan usein tapahtunut.