Pääkaupunkiseudun rinnalle Suomen toiseksi kasvukeskukseksi nousseen Oulun kaupungin ydinkeskusta on jäänyt pahasti arvoisestaan kehityksestä. Keskustan voimistumista häiritsee paitsi krooninen pysäköintipaikkapula myös kasvava puute kaupan tarvitsemista liikehuoneistotiloista.
Oulun kaupunki on voimistanut asemaansa koko Suomessa kehityksellään huomiota herättävän Oulun seudun vahvana keskuksena. Oulusta on noussut jopa kadehdittavan voimakkaasti kasvava suomalainen kaupunkikeskus. Oulun väkiluku kasvaa tätä nykyä niin nopeasti, ettei huomiota herättävän vilkas asuntorakentaminenkaan riitä kunnolla täyttämään tarvetta. Myötäle nojaa viime vuosikymmenellä monipuolistuneeseen yritysrakenteeseen, joka laman tuomista takaiskuista huolimatta on osoittautunut teknologiakaupungin perusvoimaksi.
Oulun kasvu on ollut jopa niin voimakasta, että kaupunkisuunnittelusta vastaavilla virkamiehillä ja päätöksiä tekevillä luottamusmiehillä on ponnisteluistaan ja hyvästä tahdostaan huolimatta ollut vaikeuksia ohjata kaupunkirakennetta toivottuun suuntaan.
Erityisesti voimattomuus näkyy Oulun ydinkeskustassa, jonka kehittymistä ei ole vielä pystytty tukemaan riittävästi valtakunnallisen kasvukeskuksen elinvoimaiseksi ytimeksi. Ydinkeskustan pulmat ulottuvat ajallisesti aina 1970-luvun alkuun, jolloin Ouluun rakennettiin tuolloin mammuttimainen Raksilan market-alue. Ydinkeskusta säilytti silloin vain vaivoin kaupan palvelut. Käytännössä vasta oivallus perustaa Rotuaari palautti ydinkeskustalle elinvoimaa.
Oulun ydinkeskustan kehitys on kilpistynyt jo vuosia kahteen perusongelmaan. Keskustan palvelujen saavutettavuuden ja käytön kannalta elintärkeistä pysäköintiruuduista on krooninen pula. Samoin jo vuosia on ollut puutetta riittävän kookkaista, kaupankäynnin kannalta hyvillä paikoilla sijaitsevista liikehuoneistoista. Katutason liiketilatarpeeksi arvioidaan 10 000-20 000 neliötä.
Kun lisäksi Oulun kaupungin harjoittama kauppapolitiikka on epäonnistunut pahasti, eväitä Oulun kaupunkiseudun hajanaiselle kehitykselle on ollut turhankin paljon.
Mahdollisuuksia Oulun ydinkeskustan määrätietoiselle kehittämiselle ja kaupunkirakenteen tiivistämiselle on onneksi kuitenkin edelleen olemassa. Toivoa herättää erityisesti konkreettinen vaihtoehto poistaa keskustan krooninen pysäkointipulma, joka on tällä hetkellä jo yli tuhat parkkiruutua.
Tarjolla oleva, kallioparkiksi ristitty keskitetty ratkaisu on vaihtoehtona niin toimiva, että se mahdollistaisi myös suunnittelijoiden tarjoaman lisärakentamisen ydinkeskustassa. Näin saataisiin Oulun keskustaan mittavasti lisää nyt sieltä puuttuvia liiketiloja.
Oulun ydinkeskustan toimivuuden ja houkuttelevuuden kohottamiseksi on löydetty ratkaisukokonaisuus, joka tiivistäisi voimakkaasti Oulun kaupungin ydintä, tosiasiassa kuitenkin vain muutamien keskeisimpien kortteleiden alueella.
Kun päätöksiä tehdään, huomioon joudutaankin ottamaan se, että Oulun kokoisen kaupungin keskusta-alue väistämättä koko ajan kasvaa. Kaupunkisuunnittelun on tuettava tätä luontaista kehitystä. Pysäköinti- ja muihin kaupunkialueen liikenteeseen ja liikkumiseen liittyvistä ratkaisuista tulee tämän kehityksen myötä nykyistä helpompia.