Oulussa viime viikolla järjestetty konserttitapahtuma Rotuaari Piknik kokosi noin 10 000 hengen yleisön. Paikalla olleet vaikuttivat tyytyväisiltä. Kun järjestäjänkin odotukset täyttyivät, tapahtumalle on luvassa taas jatkoa.
Kaikki eivät silti olleet tyytyväisiä. Ainakin nettikommenttien perusteella esiintyjät olivat vääriä, eikä kaupungin keskustaan pitäisi tuoda kovaäänistä poppia, mielellään ei musiikkia ollenkaan, koska siellä asutaan.
Esiintymisaikojen, käytetyn volyymin ja muiden käytännön järjestelyjen pitää tietenkin olla siten harkittuja, ettei normaali elämä konserttipaikan ympäristössä liikaa häiriinny. Mutta on myös kohtuutonta vaatia keskisuuren kaupungin ydinkeskustaan maalaiskirkonkylän rauhaa. Metelittömiä päiviä ja öitä jää Oulun keskusta-asujille edelleen muutama sata vuodessa.
Rotuaari Piknikin ja muutamien muidenkin tapahtumien saamat nurjat reaktiot pakottavat kysymään, mitä Oulussa oikein halutaan: olisiko todella parempi, että vaihtelua ja kohokohtia ei edes yritetä järjestää, koska normaali elämä voi siitä hetkeksi järkkyä.
Katseen voi kääntää näinä päivinä Poriin: siellä elämä on järkkynyt joka kesä jo vuosikymmenten ajan Pori Jazzin takia – myönteisin seurauksin. Kaupungista on tullut Suomen kesän keskeisiä kohtaamispaikkoja, jonne suuntaa silmäätekevien ohella kymmeniä tuhansia tavallisia kansalaisia kuuntelemaan musiikkia, tapaamaan tuttuja ja solmimaan suhteita.
Musiikin oheen on vuodesta 2006 alkaen rakennettu toista tapahtumaa, SuomiAreenaa. Siitäkin on tullut melkoinen menestys ainakin julkisuuden määrällä mitattuna.
Vaikka areenan keskusteluissa tuskin onnistutaan selättämään lamaa tai panemaan maan asioita kerralla järjestyksen, kuullut puheenvuorot lyövät vuoden uutisköyhimpänä aikana laajasti läpi maan viestimissä. Ja samalla vahvistuu myönteinen vaikutelma Porista kaupunkina, joka on kiinnostava ja eloisa paikka.
Menestyvän tapahtuman luontiin tarvitaan aluksi oivallus. SuomiAreenan idea nousi MTV3:ssa siitä yksinkertaisesta pohdinnasta, miten hiljaiseen keskikesään saataisiin uutisia. Syntyi idea päättäjien kohtaamisesta, johon Porin kaupunki lähti auliisti mukaan.
Loppu onkin menestystarinaa. Kaksipäiväinen 25 tilaisuuden rupeama on kahdeksassa vuodessa kasvanut viisipäiväiseksi, 120 tilaisuuden kokoontumiseksi.
Oululaisesta näkökulmasta voi kysyä, olisiko samanlainen tarina mahdollinen täällä. Muutamia esimerkkejä on ainakin onnistuneen kesätapahtuman vesittymisestä, joista ikävin tapaus on Valkosipuliyön kohtalo.
Hyvän idean ja uskottavien taustavoimien ohella tarvitaan myös rohkeaa asennetta ja sinnikkyyttä. Jos ajatus on alussa raakile, sitä voi kypsyttää ja kehittää.
Toista SuomiAreenan kaltaista tapahtumaa ei kannata yrittää järjestää, mutta kaikkia onnistuneiden suurtapahtumien ideoita on tuskin vielä esitetty.