Kasvavan hämmennyksen ja epäuskon vallassa olen seurannut, miten Oulun kaupungin kaavailut Kierikin alasajamiseksi ovat viime aikoina edenneet. Alkujaan pelkät levottomuutta herättäneet huhupuheet, kuin horisontissa myrskypilven lailla väijyvä nimetön uhka, ovat lopulta konkretisoituneet viralliseksi suunnitelmaksi, rajuilmaennusteeksi, jota ei voi paeta tai kiertää.
Olen ollut siinä uskossa, että Kierikin kaltainen menestystarina, suurta arvostusta kansainvälisesti nauttiva, museosektorin aktiivinen toimija ja peräti voittoa tuottava museoyksikkö, on sekä valtakunnan- että maailmanlaajuisesti harvinainen ylpeydenaihe.
Tällaisen toiminnan edesauttamisen soisi olevan kunnia-asia. Oulun kaupunki kuitenkin pyyhkii pöytää näillä meriiteillä. Voisin kirjoittaa Kierikkikeskuksen merkityksellisyydestä sivukaupalla, mutta keskityn lyhyesti painottamaan museokeskuksen tärkeää roolia esihistorian tutkimuksessa ja Oulun tunnetuksi tekemisessä.
Oulun kaupungin toivoisi ymmärtävän, että Kierikkikeskuksen tunnustettu merkitys ja positiivinen arvokertymä on jotakin sellaista, jota ei rahalla saa hankittua. Arvostetut vierailijat, tohtorit ja omien alojensa asiantuntijat ympäri maailmaa ovat vuosi toisensa jälkeen olleet ällistettyjä Kierikin ainutlaatuisuudesta, sen toiminnasta ja sijainnista, sekä elämyksistä, joita pystymme tarjoamaan.
Esimerkkeinä mainittakoon viisivuotinen eurooppalaisten ulkomuseoiden yhteishanke OpenArch, jossa Kierikki oli mukana pienimpänä, mutta sitäkin kunnioitetumpana jäsenenä, sekä vuosittaiset suurta suosiota nauttivat arkeologiset yleisökaivaukset Kierikinkankaalla.
Eniten hämmästystä kansainvälisissä vieraissa on herättänyt sen tosiasian tiedostaminen, kuinka vähillä resursseilla Kierikki on pysynyt toiminnassa. Kiitos Kierikin olemassaolosta kuuluukin näille muutamalle itsensä pyyteettömästi likoon pistäneille sitkeille puurtajille. Mainitsematta eivät jää intohimoisesti työhönsä suhtautuvat alipalkatut, mutta ylikoulutetut pätkätyöläiset, sekä useat harjoittelijat että erinäiset moniaissa työllistymisohjelmissa mukana rimpuilevat sielut.
Tulkoon vielä kerrotuksi, että vuosittain Kierikinkankaan kaivauksiin ja vaihteleviin kokeilevan arkeologian projekteihin kivikauden kylässä osallistuu Grampus Heritage -säätiön kautta useita arkeologian opiskelijoita monista arvostetuista Britteinsaarten yliopistoista; tulevia oman alansa asiantuntijoita ja auktoriteetteja. Millaista kuvaa Oulu Euroopan kulttuuripääkaupunkikandidaattina vuodelle 2026 haluaa itsestään heille jatkossa tarjota?
Kuten sanottua, tämä kirjoitus on puheenvuoro Kierikkikeskuksen puolesta, mutta samat hirvittävät toiminnan näivettämisen uhkakuvat häälyvät paraikaa myös koko Pohjois-Pohjanmaan museon yllä. On käsittämätöntä, että nykyaikana joutuu mielipidepalstalla vetoamaan tällaisten itsestäänselvyyksien, sivistyksemme peruspilarien olemassaolon puolesta.
Antti Palmroos
arkeologi, FM
Kierikin vakituinen pätkätyöläinen vuodesta 2009
Joensuu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.