Tänään on merkittävä päivä kaupungin vuosikierrossa. Kaupunginjohtaja Matti Pennanen julkistaa oman esityksensä siitä, mitä Oulun rahoilla ensi vuonna tehdään. Viimeisen sanan budjetista sanovat poliitikot marraskuussa.
Kyseessä on kaupungin merkittävin paperi, jossa poliittiset pulinat punnitaan ja jäljelle jäävät kylmät numerot, jotka ratkaisevat, kuinka paljon ja millaisia palveluja oululaisille on luvassa.
Suuria muutoksia kaupunginjohtajan esitykseen ei yleensä ole tehty, vaikka muistissa onkin parin vuoden takainen "konsensuskriisi", jolloin kaupunginhallituksen budjettiriihessä leivottiin kaupunginjohtajan esitykseen yli seitsemän miljoonan euron korotukset.
Loppujen lopuksi korotus typistyi vajaaseen miljoonaan, joka sekin kirjattiin silloisen kaupunginjohtaja Kari Nenosen nimiin, eikä poliittisia irtopisteitä jaettu.
Kaupunginjohtaja ei vetäise esitystään tuosta vaan ja jakele rahaa, miten sattuu huvittamaan. Talousarviota valmistellaan koko vuosi ja eri hallintokunnat laativat esityksensä tiukoissa raameissa. Paljon on tietenkin kiinni siitä, että nuo raamit ovat tiukkuudessaan silti realistiset.
Suurimmat itkut ja porut on tavattu vääntää sosiaali- ja terveystoimen menoista. Ei tarvitse olla hääppöinenkään ennustaja, jos epäilee, että näin käy nytkin. Aihe tunkee muutenkin esiin joka paikasta.
Jotain myönteistäkin silti tältä rintamalta kuuluu. Hyvä pohja ensi vuodelle on, että kaupungin oma sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotanto näyttää tänä vuonna pysyvän budjetissa -- ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen. Napeilla ei pelata, sillä kyse on noin 170 miljoonan euron paketista.
Samaan aikaan tosin erikoissairaanhoidon menot ovat ylittymässä 4,5 miljoonalla eurolla, eikä tähän tietenkään ole vielä laskettu Tehyn työtaistelun mahdollisia kuluja, jos välttämättömiä erikoispalveluja joudutaan ostamaan sieltä sun täältä.
Myös lakisääteisiä avustuksia myönnetään tänä vuonna yli 1,5 miljoonaan euroa enemmän kuin alunperin budjetoitiin. Tässä suurin selitys on kuitenkin se, että toimeentulotuen hakemiseen on tullut uusia perusteita.
Kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen oman tuotannon pysymistä budjetissa voi kiittää ainakin kahdesta asiasta: tämän vuoden määrärahat olivat jo alunperin viisi prosenttia korkeammat verrattuna edellisen vuoden tilinpäätökseen ja toisaalta tilaaja-tuottaja -mallia sovelletaan nyt ensimmäistä kertaa koko sosiaali- ja terveystoimeen.
Tämän perusteella malli on osoittautunut erinomaiseksi suunnittelun apuvälineeksi. Palvelut on hinnoiteltu, jolloin myös tiedetään aikaisempaa paljon täsmällisemmin, mitä maksaa, kun niitä tietty määrä järjestetään.
Ongelmatonta kaupungin oma palvelutuotanto ei ole. Se on nähty muun muassa lääkäreiden kohdalla, jotka yksi toisensa perään häipyvät Oulun terveysasemilta. Lääkärikysymys huutaa pikaista ratkaisua niin kauan kun vielä jotain on tehtävissä. Työolot, johtaminen ja koko organisaatio on saatava kuntoon.
Potilaan kannalta esimerkiksi omalääkärijärjestelmä on jo nyt monen kohdalla pelkkä vitsi, tosin kovin huono sellainen.
***
The Business Journalin lisäksi kaupunginjohtaja Matti Pennanen on päässyt palstoille muuallakin. Pietarilaisessa DPGazetassa Pennanen ei soita ilmakitaraa vaan toivoo suoraa lentoyhteyttä Venäjälle.