Taas on se aika vuodesta, jolloin kaupunginvaltuusto kokoontuu päättämään Oulun kaupungin seuraavasta talousarviosta ja -suunnitelmasta. Luvassa on mittava kokous, joka on jaettu järkisyistä kahtia.
Tänään maanantaina kaupunginvaltuusto käy keskustelun ensi vuodesta ja myös vuosien 2009-2010 asioista. Keskustelun kuluessa on luvassa erilaisia lisäys- ja muutosehdotuksia. Samalla kirjataan valtuutettujen toiveet ponsiesityksinä.
Puheille on varattu koko päivä aamuyhdeksästä alkaen.
Keskiviikkona nuo esitykset joutuvat puntariin, kun vuorossa ovat äänestykset. Keskiviikkona ei enää pidetä puheita. Jos äänestyskone toimii moitteitta, puheenjohtajan nuija paukkuu vauhdilla. Kello 17 alkavat äänestykset ovat ohi tunnissa.
Tiistaina on tarvittaessa aikaa poliittisille neuvotteluille. Toki neuvotteluja ehditään käydä vaikka keskiviikkona jopa äänestysten lomassa, jos jotakin yllättävää pääsee sattumaan.
Turhaa teatteriako?
Olen miettinyt kysymystä useammin kuin kerran. Joka kerta olen päätynyt samaan.
Tietystä jähmeydestä huolimatta Oulussa päätetään kaupungin talouteen liittyvistä asioista tyylikkäämmin kuin monessa muussa suuressa kaupungissa. Jossakin päin Suomea tuntuu olevan jopa tiettyä ennätyksen tavoittelua, kuinka nopeasti budjetti saatiin nuijituksi läpi.
Moinen kiihdyttely panee jo miettimään, onko kuntalaisella kunnallispoliitikolle muuta kuin ääniarvoa.
Oululaisen menettelyn etu on siinä, että se panee jokaisen valtuutetun käymään perusteellisesti läpi kaupunginhallituksen laatiman budjettiesityksen. Tällöin rivivaltuutetun päähän syntyy näkemys, mitä omassa kaupungissa tapahtuu lähivuosina, vaikka edes omien esitysten tekoon ei ole tarvetta.
Oman kaupungin talouden hyvä tuntemus antaa pohjan hoitaa kaupunkilaisten asioita järkevästi. Tässä mielessä oululainen tapa käydä läpi tulevan vuoden talousarvio on perusteltu.
Jos käsittely on perusteltu, perusteltua on toki hioa puheenvuorot siten, ettei sorruta turhaan jaaritteluun. Tämä voi olla budjettikokouksessa suurin haaste.
Kaupunginhallituksen jäljiltä Oulussa ei pitäisi syntyä suurempia kiistoja, miten ensi vuoteen mennään. Odotettavissa ei ole suuria rahamuutoksia.
Oman yllätyksensä voi maanantain puheisiin tuoda vältetty hoitajalakko. Toisaalta kuukausi sitten kaupunginjohtaja Matti Pennanen oli varsin maltillinen hoitajien suhteen. Oululla on rahaa, joten yllätystä tuskin tulee.
Kaupunginhallituksen budjettiriihessä vilahti ajatus, että luovutaan Raatin stadionin vuosia odotetusta remontista. Raattiin pitäisi rakentaa asuntoja.
Esitys vedettiin kaikessa hiljaisuudessa pois eikä siitä edes äänestetty kaupunginhallituksessa.
Raatin asuttaminen ei ole uusi ajatus. Tuo keskustelu käytiin ainakin osin samassa yhteydessä, kun Keskuskentälle pystytettiin Meritulli.
Raatin stadion on olennainen osa Koskikeskusta. On suotavaa, että stadion saadaan viimein kuntoon.
Vaikka Castrénin kentällä oli tehty kaikki mahdollinen, sitä ei voinut viime kesänä pitää Oulun tasoisen hienon kaupungin ja sen asukkaiden arvoisena jalkapallostadionina.
Yksin tästä lähtökohdasta katsottuna Oulu ei tarvitse pääsarjatason jalkapallojoukkuetta ennen kuin Raatti on kunnossa.
kari.sankala@kaleva.fi