Ranunculus nothus on sen verran harvinainen kasvi, ettei sillä ole edes suomenkielistä nimeä. Taigaleinikkeihin kuuluva, keltaiset kukkansa jo auki saanut kasvi kukoistaa pienenä kasvustona eräässä Hietasaaren lehdossa.
Nothuksen viime kesänä löytänyt kasviharrastaja Lassi Kalleinen kertoo, että kasvin ainoat tiedossa olevat esiintymispaikat koko maailmassa ovat Hietasaaren lisäksi Sanginjoella, Suomussalmella ja Puolangalla.
”Tietoja siitä on kirjattu jo 1800-luvulta Linnansaaresta ja uudelleen Oulusta 1950-luvulla. Voidaan kyllä sanoa, että tämä leinikki on yksi Oulun harvinaisimmista kasveista”, Kalleinen myhäilee leinikkikasvuston äärellä.
Kasvimuseon ja Oulun luonnonystäväin yhdistyksen ylläpitämä Kasvistoryhmä on kuluneen 30 vuoden aikana selvittänyt Pohjois-Suomen kasvistoa. Varpuja ja heiniä on syynätty Lappia myöten, mutta vasta viime vuosina on toden teolla päästy kiinni Oulun kasvistoon.
neliökilometriä kartoitettavana
Täysin palvellut, mutta yhä entisellä työpaikallaan viihtyvä museonhoitaja Tauno Ulvinen Oulun yliopiston kasvimuseosta kertoo, että tänä kesänä tavoitteena on saada tiedot talteen viimeisiltäkin Oulun neliökilometriruuduilta. Niitä on kaikkiaan 400.
Jokaisen ruudun harvalukuisimmat kasvit kirjataan ylös hehtaareittain ja kaikista lajeista arvioidaan yleisyys ja runsaus. Projektista aiotaan saada aikaiseksi kirja levinneisyyskarttoineen. Työn tuloksiin voi jo nyt tutustua Oulun kaupungin internet-sivujen kautta.
”Samaa kanavaa käyttäen voi ilmoittaa myös mielenkiintoisista kasvihavainnoista. Esimerkiksi leskenlehdestä ja sitten kesemmällä kullerosta kaipaamme tietoja. Jos eteen sattuu tuntematon kasvi, autamme mielellämme tunnistamisessa”, Tauno Ulvinen lupaa.
Oulun ehkä kiinnostavin kasvialue on Toppila painolastimaineen. Laivojen mukana sataman seutuville saapuu vieläkin outoja kasveja, jotka usein kuitenkin jäävät karuissa oloissamme lyhytikäisiksi.
”Suurin osa vanhoista painolastimaiden mukana levinneistä kasveista on jo hävinnyt. Esimerkiksi ruijanesikko kasvaa enää Kraaselissa. Sen sijaan vaikkapa valkomesikkä voi Toppilan rannoilla vielä hyvin”, Ulvinen tietää.
Aineistoa hyötykäyttöön
Oulun kasvistoaineistoa ei kerätä pelkästään harrastajien iloksi. Sitä on hyödynnetty muun muassa rajattaessa Oulujoen suistoalueelle suunniteltua Natura 2000 -kohdetta, jolla on tarkoitus suojella harvinaisen lietetattaren esiintymä. Oulujoen suiston aineisto on ollut myös Toppilansaaren asuntomessualueen kaavoittajan käytössä.
”Sopii toivoa, että sata vuotta sitten saareen levinnyt valkovuokkolehtokin säilyy”, Lassi Kalleinen tuumii.
Kenttäkorteille on kirjattu Oulun kasveista jo noin 60 000 havaintoa. Niukimmillaan kilometriruudulta on löydetty 30 lajia ja runsaimmillaan ylös on kirjattu 250 kasvin tiedot. Kaikkiaan Oulusta on löydetty 1 017 kasvilajia. Lajeja on eniten Oulujokivarressa.
Oulun floora -projektia vetää Henry Väre Helsingin Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Kenttätyössä on mukana niin ammattibotanisteja, opiskelijoita kuin harrastajiakin.