markku.heikkila@kaleva.fi
Seminaari viikko sitten Joensuussa, aiheena itäraja ja globalisaatio. Kiinnostavaa puhetta, mutta tunnelma vähän pussin perällä oleva. Me olemme täällä, muut ovat kovin kaukana.
Seminaari eilen ja toissapäivänä Oulussa, aiheena pohjoismaat ja innovaatiot. Tunnelmana se, että paikasta viis. Täällä voidaan vaikka mitä, kunhan mahdollisuudet käytetään.
Tietysti puhuttiin eri asioista ja eri yleisölle. Mutta kun alan amerikkalaisguru luennoi Piilaaksosta, Singaporesta, Shanghaista ja Bangaloresta, Oulussa paikallinen kuulijakunta automaattisesti päässään liittää omaa paikkakuntaa tuolle listalle. Olkoot vain isompia, noissa porukoissa pitäisi pärjätä. Kyse on vain siitä, kuinka se tehdään.
Asenteilla on väliä, sillä ilman niitä ei tule tekojakaan.
Itse asiassa menossa on eräänlainen mahdollisuuksien uusjako, jos Oulun pohjoismaisessa innovaatioseminaarissa vieraillutta John Kaota on uskominen. Mies on hiljattain kirjoittanut kirjan, jossa pohtii, miksi Yhdysvallat on menettämässä asemiaan sellaisille paikoille kuin Kiina, Intia ja Suomi.
Vielä jokin aika sitten Yhdysvalloilla oli yksi valtti yli muiden. Maa houkutteli lahjakkuuksia kaikkialta ja tarjosi heille rajattomat mahdollisuudet. Todella iso osa amerikkalaisista menestystarinoista on maahanmuuttajien aikaansaannosta.
Nykyisen hallinnon aikana ovia on lyöty kiinni, kun terrorismia torjutaan vainoharhaisin ottein. Mielikuva Yhdysvalloista on maailmalla romahtanut ja maahan on vaikea edes päästä. Vaikka huippuyliopistot yhä porskuttavat, perusta rapautuu. Tämä samaan aikaan kun Aasian metropoleissa aletaan luoda uutta, minkä ehditään.
Tulevaisuuden pelimerkkejä jaetaan parhaillaan uudelleen. Siinä pelissä pohjoismaat voivat yllättäen olla erittäin vahvoilla. Eivät yksin, vaan yhdessä, sillä tässä on kyse mielikuvista.
EU:n "fiksujen kaupunkien" listan kymmenestä kärkipaikasta yli puolet löytyy pohjoismaista, ja kolme Suomesta. Nämä yhteiskunnat toimivat, ovat puhtaita, turvallisia ja hallittavissa. Maailman mitassa elämisen laatu voi olla todella hyvää.
Jos ne vielä ovat avoimia ja kulttuuriltaan rikkaita, ei pitäisi olla huolta. Oulun kaltaisille paikoille juuri tuossa on se jos. Historiaakin voi vilkaista. Tervaporvarien ja purjelaivojen kultakauden jälkeen tilalle astui pikkukaupunkimentaliteetti, ja sitten mentiinkin vuosikymmeniä pienissä kuvioissa ja alamaissa.
Innovaatioseminaarissa suomalaiset puhuivat paljon EU:sta, vaikka nenän edessä oli pohjoismainen yleisö. Kaikki kunnia unionille, mutta mielikuvien markkinoilla juuri pohjoismaisuus on käteen jäävä valttikortti. Sen avulla syntyy vallitseva leima, ja sen jälkeen kyse on siitä, mikä paikkakunta tekee mitäkin.
Tietysti seudun nimikin pitäisi tuntea.
Nyt Oulun kaupungintaloon oli saatu parin päivän ajaksi yksi nobelisti, alan kansainvälinen "guru", kokoelma entisiä ja nykyisiä ministereitä, pohjoismaisen yhteistyön johtohahmoja ja muita vaikuttajia. Ilman pohjoismaisen innovaatiokeskuksen palkkalistoilla olevan Mika Rantakokon panosta tämäkin porukka olisi pitänyt palaverinsa jossain ihan muualla, sillä eivät tällaiset asiat itsestään tapahdu.
Rantakokko kärkkyi maakuntajohtajan paikkaa, mutta valinta on menossa muualle. Ilmeisesti näillä kulmilla maakuntajohtajalta kaivataan toisenlaisia näyttöjä.