Radiopuhelimet: Viisi Tähteä.
If Society, 2007.
Ensin huonot uutiset. Levyn laulu on miksattu niin alas, ettei sanoista tahdo saada mitään tolkkua. Onneksi sanat ovat levynkannessa. Lisäksi levyn soundit ovat tunkkaiset. Ne parantuvat vääntämällä äänenvoimakkuutta isommalle.
Hyvä uutinen on, että levy on sävellyksiltään ja etenkin sanoituksiltaan tasaisen erinomainen.
Bändin särökitarailmaisu risteilee punkin ja funkin välimaastossa kuten ennenkin. Hyvällä mielikuvituksella varustettu kuulija erottaa levyltä jopa poppisävyjä.
Oulun jyrkät miehet eivät ole pehmentyneet, vaikka mukana on nostalgiaa. Tämä ilmenee viitteinä yhtyeen hc-juuriin vanhassa KTMK-biisissä Joskus olen leivonnainen (1986), joka lienee vastapainona Loputon kesä -sävelmän kuvaukselle lapsuuden viattomuudesta. Myös lopetussävelmä Moottoriperse on silkkaa hc-kaahausta.
Vaikka kiekko on onnistunut, on se silti turvallinen ja tuiki tavallinen Radiopuhelimet-levy. Onneksi yhtye ei sentään polje paikallaan, vaan ryömii hitaasti eteenpäin sitkeällä keski-ikäisyyden voimalla.
Joihinkin funkimpeihin kappaleisiin sopisi erinomaisesti maanisesti ulvova free-saksofoni. Radiopuhelimet puhallinsektiolla varustettuna olisi kyllä pelottava ajatus.