Pääkirjoitus

Oulun juh­la­viik­ko­jen ai­nek­set koossa

Torstai-iltana Oulun torinrannan täytti Oulu Sinfonian täyteläinen sointi, perjantaina ilmakitaransoiton MM-kisojen hurjat lavashow't. Elokuun lopun sää oli niin lempeä kuin sen näillä korkeuksilla voi kohtuudella toivoa olevan. Väkeä oli paikalla tuhansittain, ja se viihtyi pimenevässä illassa mainiosti.

Torstai-iltana Oulun torinrannan täytti Oulu Sinfonian täyteläinen sointi, perjantaina ilmakitaransoiton MM-kisojen hurjat lavashow´t. Elokuun lopun sää oli niin lempeä kuin sen näillä korkeuksilla voi kohtuudella toivoa olevan. Väkeä oli paikalla tuhansittain, ja se viihtyi pimenevässä illassa mainiosti.

Nuo kaksi palasta olivat pieni mutta hieno osa Oulussa tällä viikolla nähdystä kulttuuritapahtumien kavalkadista. Puheet kulttuurikielteisestä Pohjois-Suomen pääkaupungista on voinut hyvästä syystä unohtaa ainakin tällä viikolla. Kuvaava oli se ilahtunut toteamus, jonka helsinkiläispariskunta lausui keskiviikon Kalevassa. Nuoret olivat lähteneet kokeilumielessä junalla Ouluun ja osuneet keskelle tapahtumien vyöryä. "Tosi hieno fiilis", kuului nuorten tiivistys näkemästään.

Suoranainen suma syntyi, kun samalla viikolla on järjestetty Taiteiden yö, ilmakitaran MM-kisat, Oulun musiikkivideofestivaali ja musiikkielokuvakilpailu, ja Lammassaareen pystytettiin ensimmäistä kertaa kulttuurilla täytetty juhlateltta. Tänään lauantaina kaupunginteatterissa sukelletaan vielä elektronisen musiikin Time Tunneliin, ja tänään ja huomenna Pikisaaressa järjestetään monipuolisesti taidetta tarjoava Pikinen Polku.

Jo nyt voi sanoa, että kiihkeän kulttuurijakson sisällöllinen loppusaldo on kirkkaasti plussan puolella. Silti kannattaa miettiä, voitaisiinko tapahtumia kehittää vielä eteenpäin. Päällimmäiseksi nousee kysymys tapahtumien rytmittämisestä niin, että ne eivät söisi toisiaan. Tällä viikolla on nimittäin kärsitty ajoittain tarjonnan runsaudesta: yleisön on pitänyt pudotella houkuttelevia tilaisuuksia menolistoiltaan pois, kun kaikkeen kiinnostavaan ei yksinkertaisesti ole ollut mahdollista ehtiä.

Helsingissä järjestetään elokuun loppupuoliskolla hyvin tunnetut juhlaviikot. Oulussa on koossa jo hyvinkin kahden viikon ainekset, jos tällä viikolla nähtyyn vielä lisätään alkukuussa järjestetyn Oulunsalo Soin tarjonta. Oululaisesta kulttuurielokuusta voisi rakentaa komean kokonaispaketin. Siitä olisi luotavissa käsite, joka houkuttelee yleisöä kauempaakin ja josta seudun omat asukkaat voivat olla ylpeitä.

"Oulun juhlaviikkojen" tai "kulttuurielokuun" rakentamisen vaikeus voi olla siinä, että tapahtumien järjestäjät eivät ehkä halua menettää itsenäisyyttään. Tapahtumien sisällöt voisivatkin jäädä kokonaan niiden itsensä päätettäväksi. Olennaisinta olisi jaksottaa tarjonta mahdollisimman yleisöystävällisesti.