Kun 1980-luvulla tein muuttoa Ouluun, eteläsuomalainen opiskelukaveri kommentoi asiaa: "Sehän on trendikäs kaupunki." Tänä kesänä sai Aamulehdestä lukea kolumnia, jossa käsiteltiin Oulun seudun isoa kuntaliitosta. Siinä oli tamperelaiskirjoittaja keksinyt Oululle uuden lempinimen: Pimeyden Barcelona.
Jotain lienee tapahtunut tällä välin.
Kerran oli aika, jolloin suomalaisisännät tarjosivat Mihail Gorbatshoville käyntikohteeksi Tampereen Lenin-museota mutta vieraspa tahtoi tulla nimenomaan Ouluun. Nyt ei ole valtiovieraita enää aikapäiviin näkynyt. Joulupukki Rovaniemellä on kiinnostavampi käyntikohde.
Oulun teknologiaihmeestä puhuminen hiipui jonnekin matkan varrelle. Uutta nousua ei ole näkynyt (ei tosin mitään romahdustakaan). Suunnitellaan ja visioidaan kyllä vaikka mitä. Eikös sitä jo ensi vuonna pitänyt olla kvanttiloikkauksin kehittynyt Euroopan kulttuuripääkaupunki, joka valmistautuu vastaanottamaan Toppilansalmeen suurten purjelaivojen armadaa?
Ei ihan tärpännyt. Mutta rajansa siinäkin, että kaupungin mielialaheiluri näyttää liikkuvan vain älyttömän itsekehun ja kohtuuttoman itseruoskinnan välillä ilman muita asentoja. Ulkoa katsoen moni asia on yhä kovasti kunnossa. Jopa paljon parjattua keskustaa kuulee sanottavan oikein mukavaksi.
Norjalainen BarentsObserver-verkkolehti listasi viime viikolla Barentsin alueen kymmenen parasta matkailukohdetta. Lista perustui kirkkoniemeläisten omiin mieltymyksiin, taustalla vuosikausien kokemus kulkemisesta pitkin Barentsin aluetta -- joka on maantieteellisesti valtava, kattaen Ruotsin, Norjan, Suomen ja Venäjän pohjoiset osat Atlantilta ja Perämereltä aina Uralin rinteille.
Listalla ykköskohteena ovat Lofootit, kakkosena Solovetskin luostarisaari Vienanmerellä ja kolmantena Oulu.
Näin Oulun norjalaiset näkevät: Barentsin alueen Riviera, yhtä hyvät rannat kuin Välimerellä tai Mustallamerellä, Barentsin alueen paras säätila kesällä, lapsille paikka vailla vertaa, tekemistä vaikka kuinka ja helposti saavutettavissa. Kehnompiakin mielikuvia voisi olla.
Silti kaupungin idea tuntuu olevan haussa. Teknologiasta ei mielikuvaveturiksi enää ole, vaikka se yhä ja toivon mukaan pysyvästi työllistää seudulla tuhansittain. Yliopisto on viime ajoilta jäänyt mieliin lähinnä yt-neuvotteluista ja Kajaanin opettajankoulutuksen alasajosta. Uutta elinkeinojen tukijalkaa ei ole ilmaantunut, kulttuurissa ei ole tapahtunut ihmeempää. Suomen sisällä Oululla ei ole enää mitään erityistä profiilia. Kärpätkin palasi maan pinnalle.
Kaupunki on pohjoisessa olematta Lappia tai arktista, Itämeren rannalla olematta merellinen. Se voisi olla luontevasti Pohjois-Suomen keskus, mutta koko pohjoissuomalaisuuden idea on jotenkin kadonnut ja pirstoutunut.
Siksikin norjalaisten listaan kannattaa palata. Etenkin kuntaliitoksen jälkeen Oulu on pohjoisessa omaa luokkaansa, aivan eri kokoluokassa kuin Tromssa tai Luulaja. Murmansk, Arkangeli ja Petroskoi ovat Barentsilla isompia, mutta ei niistä vetonauloiksi ole. Kirkkoniemi on Barentsin alueen solmukohta mutta kaupunkina olematon.
Tämä olisi Oululle luonteva suunta, kehittyä ja leimautua Barentsin alueen vetävimmäksi kaupunkikohteeksi. Itse asiassa siihen saattaa tulla yllättävää vetoapua. Jos Air Baltic -lentoyhtiö päättää valita Oulun tukikohdakseen, se tietää entistä enemmän kansainvälisiä yhteyksiä ja kaiken järjen mukaan myös pohjoiseen, Tromssan, Murmanskin ja Arkangelin suuntaan. Muuten ei Ouluun sijoitettavassa lentoliikenteen solmukohdassa tuntuisi ideaa olevan.
Kesäisessä Oulussa kuulee taas norjan kieltä joka paikassa. Luonteva mahdollisuus rakentaa identiteettiä tältä suunnalta olisi olemassa. Ei sillä Oulun suurinta pulmaa eli viheliäistä nuorisotyöttömyyttä ratkaista mutta jokainen kaupunki hyötyy, jos sillä on selvä profiili. Oulun tapauksessa pohjoisuus ja Barents ovat pahasti alihyödynnetty, saatavilla oleva luonnonvara.